Takana on uskomaton vuosi. Alkuvuosi oli täynnä turhautumista kun raskautta ei kuulunut, turhautumisen kyyneleitä. Keväällä saatiin uskomaton yllätys, positiivinen raskaustesti. Vapun vietin kotona, kullan kainalossa, vatsassa kasvamassa pieni ihme. Ensimmäinen tapaaminen pikkuisen kanssa oli varhaisultrassa toukokuun alussa, pieni sykkivä sydän, onnen kyyneleet. Alkukesä täynnä pahoinvointia, vatsan silittelyä ja onnellisia hymyjä. Kesäkuinen ultra, pienen menetys, sairaalakäynnit muuttivat kaiken ylämäeksi.
Takana on ennen kaikkea vuosi selviytymistä. Kaiken jälkeen olen itsestäni ylpeä, seison omilla jaloillani, tunteiden läpi taistelleena, silti vahvana. En antaisi pois sekuntiakaan hetkinäni äitinä, raskaana olevana naisena. Olen ollut kiitollinen kaikesta, vaikkakin toisinaan niin vihainen.
Kaikesta huolimatta olen valmis uuteen vuoteen. Valmis katsomaan eteenpäin, yksi suuri muisto sydämessäni.
Kuva: weheartit.com
Toivotaan ensi vuodesta parempaa <3
VastaaPoistaNäin tehdään! Kyllä me ollaan jo se "parempi" vuosi ansaittu <3
Poista