Muutosten edessä

Istun kotimme lattialla muuttolaatikoiden keskellä, elämä on pakattuna laatikoihin, kaikki on sotkuista ja sekavaa. Mieli on kuitenkin tyyni. Koira nukkuu vieressäni, vauva potkii kohdussani niin että kylkiluissa tuntuu ja minä hymyilen, hymyilen uudelle elämälle, muutoksille.

Huomenna me asutaan jo uudessa kodissamme, siellä on paljon tilaa, monta ikkunaa ja varmasti yhtä paljon rakkautta kuin kodissa jonka jätämme taaksemme. Vaikka usein pelottaa, toisinaan vain jännittää ja vaikka joka päivä mietin enemmän ja enemmän onko minusta tähän kaikkeen ihan oikeasti olen silti onnellisempi kuin koskaan. Kaikki se pelko ja epävarmuus on kuitenkin niin pientä sen valtavan hyvän olon tunteen rinnalla mitä tämä unelmien toteutuminen on saanut aikaan. Miten tässä näin kävikään? Niin usein toivo oli kadoksissa ja niin monta kertaa maalailin jo elämälle täysin erilaista suuntaa ja sitten se yhtäkkiä yllättää ja nyt minä istun tässä suuren vatsani kanssa ja odotan tulevaisuudelta enemmän kuin ennen. En tiedä onko tämä rauha ja luottamus vain väliaikaista, vain tässä hetkessä ja iskeekö pakokauhu vielä monta kertaa, mutta juuri nyt tuntuu että tämä elämä tässä on ollut kaiken sen kärsimyksen arvoista.

kuva: weheartit.com