Koko synnytyspelon takana on vuoden 2013 kesäkuussa tapahtunut keskenmenoni hoito, kylmä ja karu kohtelu ja lopulta kohdun tyhjennys lääkkein, helvetilliset kivut ja tuskat. Muistan edelleen elävästi miten kamalaa kipu silloin oli, ne supistukset ja pelko mitä minulle tapahtuu. No minulle tapahtui niin, että lääkkeet saivat kohdun supistelemaan rankasti, ensin menivät lapsivedet ja sitten tuli kuollut sikiö, tänä aikana huusin kivusta, olin lähellä pyörtyä ja olin niin paniikissa kaikesta tapahtuvasta että unohdin hengittää ja kadotin tunnon käsistä ja jaloista. Kipulääkkeistä ei ollut mitään apua, tuska loppui kun kaikki oli tullut ulos.
Muistan tuolloin hoitajan sanoneen "nämä kivut ovat täysin verrattavissa synnytyskipuihin" ja silloin sanoin itselleni "en aio ikinä synnyttää".
Kivun lisäksi on tämä uusi raskaus ja varsinkin viimeinen kolmannes nostanut pintaan uusia huolia. Pelkään synnytyksen käynnistymistä, sitä että jos/kun se tapahtuu odottamatta, lapsivedet vain menevät ja supistukset alkavat. Pelkään meneväni paniikkiin, etenkin jos olen yksin kun näin käy. Lisäksi itse synnytys kipujen lisäksi pelottaa. Pelkään, että en tiedä mitä tehdä, en osaa tai pysty, pelkään komplikaatioita ja kaikista eniten pelkään, että menetän vauvan.
Mm. näitä asioita kävin läpi kätilön kanssa joka kuunteli ja ymmärsi ja selitti tilanteita ja vaihtoehtoja minulle mahdollisimman tarkasti. Minun tehtäväni on nyt koittaa valmistaa itseäni henkisesti synnytykseen, rentoutua ja koittaa ajatella asiaa vähemmän pelottavana ja ahdistavana. Edessä on vielä aika lääkärille, jonka kanssa käydään synnytystä läpi lisää raskausviikolla 37. Silloin puhutaan myös siitä olenko päässyt pelkojeni kanssa eteenpäin vai ovatko ne vain pahentuneet, silloin mietitään myös mahdollisuutta suunnitellulle sektiolle.
Nyt on siis aika lopettaa synnytysajatusten sysääminen syrjään ja aloittaa niiden käsittely oman itseni, mieheni, luotettavien läheisten ja psykologini kanssa. Pelottaa ja ahdistaa mutta koska se kaikki on edessä en voi enää työntää näitä ajatuksia taka-alalle tai kieltää niitä. Katsotaan mitä tapahtuu.
kuva: weheartit.com
Täälläkin on synnytyspelkoja. Viimeksi meni päin peetä synnytys ja kohtelu oli tosi töykeetä sairaalassa. Keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys taas oli suorastaan hyvä kokemus. Kävin läpi sen yksin ja selvisin siitä. Lopulta jouduin myös kaavintaan ja sekin oli hyvä kokemus. Pääsin rauhallisesti leikkaussaliin. Synnytyksessä kukaan ei kertonut että nyt tehdään hätäsektio.
VastaaPoistaTässä raskaudessa synnytys on ollut koko ajan mielessä mutta en osaa ajatella synntystä sairaalaan lähtöä pidemmälle. Mieli menee lukkoon ja paniikki tulee. Rv30 on synnytystapa arvio ja toivottavasti jonkinlainen suostimus sektioon
Mulla tosiaan tuo synnytystapa-arvio ja lääkäri on vasta rv37 ja silloin varsta puhutaan siitä olisiko sektio oikea vaihto ehto kohdallani jos pelko kasvaa liian suureksi, se jotkenkin tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta kun synnytyksen ajattelu edelleen ahdistaa valtavasti. Ja juuri tuota minä pelkään, ettei synnytys mene hyvin ja kohtelukin olisi vielä huonoa niin kyllä siinä ahdistus ja paniikki menee ihan uusiin sfääreihin kun on vaikea asia muutenkin...
PoistaTsemppiä pelkojen käsittelyyn! Suosittelisin lämpimästi synnytyslauluun tutustumista. Hallittu äänenkäyttö auttaa pysymään rentona ja rauhallisena ja ainakin muistaa hengitää! Se on myös tavallaan yhteyden luomista syntymättömään vauvaan. Vaikka päätyisitkin sektioon, sitä voi käyttää siinäkin itsensä ja vauvan rauhoittamiseen jos vaikka jännittää leikkausta odotellessa. Esikoista odottaessani kävin tunnin opastuksen aiheesta ja toista odottaessani kävin kolmen kerran kurssilla: http://www.voxsilentii.fi/21
VastaaPoistaOnhan niitä muitakin tekniikoita, mutta itse koin saavani tästä suunnattomasti apua. Toiseen synnytykseen en edes tarvinnut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä, vaan synnytyslaulu ja TENS-laite riittivät. Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin ja se oli siihen tilanteeseen aivan loistava kivunlievityskeino, josta ei ole myöskään pahaa sanottavaa.
Minulla keskenmenon tyhjennys meni aika vähillä kivuilla. Otin lääkkeet kotona ja selvisin panacodien avulla helposti. On mahdollista, että kehosi reagoi voimakkaasti käynnistyslääkkeisiin, ja spontaanisti käynnistyvä synnytys saattaa tyhjennyskokemuksestasi huolimatta sujua "lempeämmin".
Tuosta TENS laitteesta olenkin jotain kuullut mutta tämä synnytyslaulu on ihan uusi juttu mulle, pitääkin ottaa siitä enemmän selvää, kiitos vinkistä!
PoistaJa tuota on myös puhuttu että lääkkeiden avulla aikaan saadut supistukset ja "tyhjennys" voi olla ihan eri kuin spontaani synnytys, mutta kun siihen spontaanisti tapahtuvaan synnytykseenkään ei voi luottaa jos meneekin raskaus kovasti yliaikaan niin silloihan se käynnistys olisi edessä... Voi paniikki!
Synnytyksen käynnistämiseenhän on myös muita menetelmiä kuin lääkkeet. Ballonkia käytetään nykyään aika usein ja se on yleensä lempeämpi menetelmä. Eikä sinua voi raskauden yliajallekaan mennessä pakottaa ottamaan käynnistyslääkkeitä (joita niitäkin muuten käytetään synnytystä käynnistäessä pienemmällä annoksella kuin keskenmenon hoidossa), vaan sektio on myös ihan mahdollinen ratkaisu siinä tilanteessa.
PoistaKannattaa tosiaan tutustua huolella vaihtoehtoihin ja valmistautua parhaansa mukaan. Vaikka synnytystä ei voikaan suunnitella ja käsikirjoittaa valmiiksi, valmistautumisesta on apua. Toki suunniteltu sektiokin voi olla tapauksessasi hyvä ratkaisu. Itse en vain osaa pitää sitä "helpompana" ratkaisuna, kun omalla kohdallani pelkäsin synnytyksissä ehkä eniten sektioon joutumista. Vauvan menetyskin toki pelotti, mutta synnytysten aikana vauvan sykkeitä seuratiin hyvin ja niissä ei ollut mitään huolestuttavaa, joten synnytysten aikana olin tältä osin varsin levollisin mielin.
Mä suosittelen kirjoja 'hyvä syntymä' ja 'raskaus, synnytys, äitiys'. Mä kans pelkäsin tosi paljon uutta synnytystä, käynnistetyn surullisen todella kivuliaan synnytyskokemuksen vuoksi. Mutta kun uusi synnytys alkoi, se vei mukanaan enkä mennyt paniikkiin kuten pelkäsin ja kun olin ottanut selvää mitä synnytyksessä oikeasti tapahtuu. Ja kivut olivat ihan erilaisia myös, pelkoni oli turhia. Tai ei toisaalta turhia, ne pisti mut valmistautumaan..:/. Uusi synnytys oli ihana ja onnellinen <3 Toivon sulle kovasti hyvää synnytystä!
VastaaPoistaKiitos! Juu tuo juurikin on nyt myös alkanut pelottaa että jos pitäisikin sitten yliaikaisuuden vuoksi esimerkiksi käynnistää niin kuinka kipeetä tekee jos ei ala spontaanisti.. Kovin montaa "hyvää" synnytyskokemusta en ole kuullut, etenkään ensimmäisestä synnytyksestä joten tässä kyllä pelko ja ahdistus kasvaa ja kasvaa enkä oikein tiedä miten pitäisin ne ruodussa..
PoistaNiinpä, ymmärrän tuon pelkosi. Sekin vaikuttaa ihan älyttömästi että nyt synnytyksen tarkoitus on jotain aivan ihanaa ja onnellista kun viimeksi surullista :( Se tekee kokemuksesta ja kivusta jotain täysin erilaista. Kyllä synnytys kipeää teki mutta pärjäsin TENS-laitteen ja suihkun avulla. Ja kuitenkin hyvin olisi voinut ottaa puudutteita jos kivut kasvaa. Pidän täällä taustalla peukkuja pystyssä että sinulle jää synnytyksestä kaikin puolin hyvä mieli. Mulla kävi niin että ajatukset synnytyksestä rauhoittuivat siinä muutamaa viikkoa ennen synnytystä, toivottavasti sullakin <3
PoistaKannattaa myös muistaa kuinka kipeäksi tulet sektiosta.. Synnytin itse vuodenvaihteessa turussa alateitse ja olin onnellinen päästessäni itse vessaan parin kolmen tunnin päästä urakasta. Nostelin itse vauvaani ja hoidin häntä. Hain itse ruokani ja pääsin kotiin kolmen huonosti nukutun yön jälkeen. Ja mikä parasta minulla ei ollut kipuja!! Kätilökin oli ihana nuori nainen! Meillä oli jopa hauskaa supistusten välissä :)
VastaaPoistaVaikka synnytys sattuu, on ihanaa jos kivut loppuvat pienen ihmeen tuloon. Huonetoverini sektiokivut avasi minun silmät ja olen onnellinen alatiesynnytyksestä.
En kuitenkaan vähättele pelkojasi ja synnytät miten tahansa lapsesi, niin muista myös nauttia viimeisistä hetkistä vatsan kanssa. ♡
Minulla on jo nyt niin ikävä kumpua ja niitä potkuja kyljissä.
Tsemppiä! Luota itseesi!