Keskusteltiin jälleen myös synnytyksestä. Tällä kertaa huonommalla menestyksellä kuin koskaan aiemmin. Heti alkutekijöissä purskahdin itkuun ja psykologi joutui rauhoittamaan minut. Nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että hän myös ymmärsi ahdistukseni suuruuden ja sen ettei tässä synnytyspelossa ollut enää kyse vain suhtautumisestani kipuun, jonka synnytys aiheuttaa. Hän taisi nyt todella nähdä miten minua pelottaa olla niin suuressa vastuussa kuin antaa elämä omalle lapselleni. Mitä jos jokin meneekin pieleen, syyttäisinkö siitä itseäni ikuisesti, selviänkö siitä ponnistuksesta traumoitta, pystynkö ylipäätään synnyttämään jos olen kaikkien ajatusteni ja pelkojen vallassa? Ensimmäistä kertaa hän otti suunnitellun sektion puheeksi, sanoi minulle jopa, että mikäli tulen harkintani jälkeen siihen tulokseen, että se on se tapa jolla haluan synnyttää tulee minun pitää pintani kun tapaan lääkärin synnytystapa-arviossa kahden viikon kuluttua. Tuntui hyvältä, joku ymmärsi ja otti minut tosissaan. Seuraava tapaaminen sovittiin heti ensi viikolle, ettei käyntieni väliin jäisi liian paljon aikaa kerätä huolia ja painavia ajatuksia.
Tänään meille saapui kotiin vaunut. Nyt on siis kaikki suuret hankinnat uudelle perheenjäsenelle tehty. Vauvanvaatteet odottavat vielä pesemistä ja pinnasänky petaamista, jotenkin halusin säästellä näitä puuhia nyt viralliselle äitiyslomalle. Vaikka synnytys pelottaa en silti malta odottaa uutta elämää. Välillä suljen silmäni, maistelen tätä outoa onnellisuuden tunnetta ja sanon ääneen "en olisi uskonut" ja hymyilen. Meille tulee vauva.
kuva:weheartit.com
Hei,
VastaaPoistaolen muutaman kerran yrittänyt lukea tekstejäsi ja olen itkunsekaisin tuntein joutunut sen sulkemaan, koska en ole nähnyt mitään.. Tänään muistin taas blogisi ja tulin katsomaan miten siellä voidaan. Ihana kuulla että la on jo lähellä. Itselläni oli marraskuussa 2014 keskenmeno rv 10. Kokemus oli ihan hirveä ja järkyttävä. Jouduin ottamaan kahdet lääkkeet ja lopulta sairaalassa kaavintaan, kaikki meni niin pieleen kuin olla ja voi. Nyt sitä odotellaan uutta mahdollista raskautta. Kierrot on sekaisin ja epätoivon tunnetta.. Voin niin samaistua moniin samoihin tunteisiisi ja ajatuksiin. Tänäänkään en selvinnyt itkulta kun luin tekstejäsi. Ehkä on taas hyvä puhdistaa ilmaa ja surra. Kai siihen on oikeus. Toivon teille sydämeni pohjasta onnellista aikaa ja että kohta saat nauttia pienen tuhisijan tuoksusta sylissäsi.
-Emilia-
Kun aloitin blogin kirjoittamisen oli tarkoitukseni purkaa omia tuskiani mutta myös antaa vertaistuke niille jotka ovat saman joutuneet kokemaan. Ei ole helppo ollut sunkaan tie, voimia keskenmenosta toipumiseen ja muista surra rauhassa, ota juuri se aika suremiseen jonka itse tarvitset. Mulla on ollut pitkö matka tähän tilanteeseen, en olisi uskonut että tässä kaiken jälkeen ollaan mutta ilmeisesti aina on mahdollisuus että sateen (pitkän ja rankankin sellaisen) jälkeen paistaa aurinko. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti koet uuden ja tällä kertaa onnellisen raskauden pian :)
PoistaHei, olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, itse myös keskenmenon kokeneena. Menetin ensimmäisen lapseni ihan raskauden alussa, mutta silti se on hirveintä mitä olen ikinä kokenut ja on edelleen. Kohdun tyhjennys meni täysin pieleen ja lopuksi koko prosessi kesti 4kk ennen kuin kohtu saatiin tyhjäksi ja terveeksi. Henkistä tuskaa lisäsi vielä henkilökunnan välinpitämätön käytös. Sain terveydenhoitajalle keskusteluajan tämän jälkeen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että " Sulla on käynyt uskomattoman paska tuuri tässä kaikessa". Ja siltähän se tuntui. Tulin kuitenkin taas raskaaksi ja pelkäsin hysteerisesti loppuun asti. Raskauteni oli todella vaikea ja täynnä komplikaatioita mutta silti pieni jaksoi loppuun asti. Synnytys pelotti, pelkäsin lapsen menettämistä kun raskaudessa oli jo niin monia läheltä piti tilanteita joista vauva oli selvinnyt että ajattelin että voiko enää synnytys mennä hyvin.. Synnytys sujui kuitenkkn todella hyvin, kätilö oli koko ajan seuraamassa vauvan sydänääniä ja vointiani ja sain kipulääkettä riitävästi. Lopputuloksena syntyi rakas pieni tyttäreni ja vaikka jouduin syntymän jälkeen istukan irrotukseen saliin, itse synnytys oli todella positiivinen ja hyvä kokemus. Tyttäreni on nyt 6kk ja edelleen muistelen synnytystä lämmöllä. Tuntui että keskenmenom ja vaikean raskauden jälkeen synnytys päätti sen kaiken hyvin. Ymmärrän täysin jos koet että sektio on sinulle paras vaihtoehto, mutta joskus synnytyskin voi olla todella ihana kokemus. Paljon voimia sinulle tähän loppuraskauteen!
VastaaPoista- Nuppu
Olen niin monen näkökulman kautta yrittänyt miettiä että mikä on mulle se oikea tapa synnyttää, mistä löydän voimaa ja rohkeutta antaa elämän toiselle ihmiselle pelkäämättä että jokin menee pieleen.. niin en tiedä. Ei ole olemassa helppoa synnytystä mutta palkinto siitä on mitä uskomattomin. Katsotaan nyt miten tämä tarina päättyy ja miten lapsi maailmaan saadaan. Kiitos kun jaoit kokemuksesi! :)
Poista