Nyt olo on omituinen, mutta kevyempi ja helpottuneempi kuin aiemmin. Tottakai minua jännittää suunnottomasti, mutta pelon painava tunne on poissa. Tuntuu uskomattomalta että reilun viikon päästä minä olen äiti ja minulla on tytär. Tämä jännitysnäytelmä loppuu vihdoinkin. Välillä esiin nousee tunne, että olen huonompi kuin muut, kun en kykene synnyttämään alateitse fyysisistä valmiuksista huolimatta. Moni varmasti ajattelee minun olevan heikko ja antaneen pelolle vallan. Minun matkani äidiksi on kuitenkin ollut pitkä ja kivinen ja olen joutunut pettymään, kärsimään ja taistelemaan tämän kaiken eteen, monilla muulla äidiksi tuleminen on ollut helpompaa. Me olemme haaveilleet lapsesta kohta kolme vuotta, siihen aikaan on mahtunut todella paljon. Ehkä minulla nyt on oikeus ottaa oikoreitti onneen ja saada haluamani sektio ja päästää itseni tästä ahdistuksesta ja pelosta. Haluan vihdoin huokaista helpotuksesta ja nukkua kunnon yöunet ilman että herään täristen ja hikisenä painajaisiin.
kuva: weheartit.com
Voi kuinka jännää! Ensi viikolla jo ♡ mitkä viikot sulla on silloin? Hyvä päätös varmasti.
VastaaPoistaNiinpä! Silloin on 39+1 eli ihan tosi hyvin jo viikkoja! Kuulemma normaalisti aina tuolloin 39+ viikoilla suunnitellut sektiot tehdään ja arkipäivinä. On kyllä jännää! :)
PoistaMullakin ois alunperin suunniteltu sektio 39+5 mutta se on pyhäpäivä niin se aikaistu viikolla 38+5. Ja tiedän kyllä tunteesi. Kun sain lupauksen sektiosta niin voi kuinka tippui taakka harteilta. Toki leikkaus jännittää ja pelottaa muttei samalla lailla kuin synnytys alakautta
VastaaPoistaJoo mulla kun siihen alatiesynnytykseen liittyi se kontrollin menettämisen pelko, pelko että lapselle käy jotain (esim hapenpuute) jos en onnistu ponnistamisessa ja kaikki se muu kipu ja tilanteen kaoottisuus.. Nyt on tarkka päivä ja tarkka suunnitelma ja olen ammattilaisten käsissä, jolloin en periaatteessa voi tehdä muuta kun koittaa luottaa, että he hoitavat operaation loistavasti ja lapsi pääsee maailmaan nyt tätä kautta! Kiitos kommentista ja onnea omasta sektiopäätöksestäsi, nyt huokaistaan helpotuksesta! :)
PoistaIhan kylmät väreet menivät - ensi viikolla sinä saat tyttäresi syliisi! Voi että <3
VastaaPoistaJa ei, et ole ollenkaan huonompi, vaikka et halua yrittää alatiesynnytystä. Se ei ole itseisarvo. Parasta on se, että sinä itse tiedät mikä on oikein sinulle ja lapsellesi.
Rauhaa ja onnea viimeisiin raskauspäiviin! <3
Ei ole sinullakaan pitkä aika äidiksi tuloon! Kiitos tsemppaavasta kommentista ja kaikkea hyvää sullekkin viimeisiin viikkoihin ♡
VastaaPoistaHyvä, että nyt päätös on tehty ja voit vihdoin lakata pelkäämästä. Toivon sulle rauhallisia yöunia, olet ne ansainnut. Mulle lääkäri sanoi tällä viikolla tilanteen olevan niin kypsä, että tuskin tulee menemään laskettuun päivään asti (jonne 2,5 viikkoa). Tämän tiedon varassa jäin nyt sitten odottamaan synnytyksen luonnollista käynnistymistä ja toivon, että se tapahtuu pian. Aika jännittävää tämä odotus on ja tulee olemaan, yritän pitää hermot kasassa.
VastaaPoistaTsemppiä meille. ��
L
Kiitos kommentista! Yritän nyt tosiaan nauttia tästä seesteisestä fiiliksestä sillä kyllä se kova jännityskin sieltä tulee viimeistään keskiviikkona! Tsemppiä sulle odotteluun ja hyvää synnytystä :)
PoistaHienoa, että päätös tehty, ymmärrän sua hyvin. Itse toivoin alatiesynnytystä, eikä mulla raskausaikana ollut sitä kohtaan oikeastaan pelkoja, vaikka meilläkin oli pitkä tie vanhemmiksi. 2,5vuoden yrityksen jälkeen onnistuimme lopulta koeputkihedelmöityksellä. Kuitenkin mitä enemmän raskaus meni yli, pelot nousivat. Mun sf-mitta kasvoi aivan yli käyrien, vatsa oli val-tava ja olin aivan varma, että vauva on i-so ja itse olen siis aika pieni. Neuvolassa onneksi kuunneltiin ja laittoivat lähetteen polille, mutta ei mua sinne otettu näillä perusteilla... Soittelin päivystykseenkin pahimmissa ahdistuksissani, mutta aina samat sanat, odotellaan vaan. Lopulta vedet meni yli viikko lasketun ajan ja siitä lähes 2vrk päästä lopulta kiirellisellä sektiolla saatiin meidän baby maailmaan. Vauva oli n.4,5kiloinen ja kaikkien rankkojen käynnistys-yritysten ja tuskan jälkeen, homma ei vaan edennyt yhtään niin kuin piti ja lapsi piti jo saada maailmaan. Mulla nousi jo kova kuume, tulehdusarvot (sain kohtutulehduksen, kun kohtuunkin oli tungettu jo vaikka mitä tarpeita), olin aivan rikkipoikki. Näin jälkikäteen en halua edes ajatella mitä olisi voinut tapahtua, jos yritystä oli vaan jatkettu, luonto ilmeisesti pisti vaan vastaan, kroppa taisi tietää, ettei vauva mahdu ulos alakautta. Lääkärin päätös kiirellisestä sektiosta oli siinä vaiheessa suuri helpotus. Jos joskus onnistun uudestaan raskautumaan, vaadin ehdottomasti suunnitellun sektion tämän kokemuksen jälkeen... Suunniteltu sektio ei ole yhtään sen huonompi tapa synnyttää. Toki kannattaa varautua, että toipuminen voi viedä aikaa. Itse olin tosi kipeä. Tsemppiä viime metreille! :)
VastaaPoistaHuh mikä kokemus sulla takana, tuo todistaa taas sen ettei koskaan voi tietää miten pieleen synnytys voi mennä. Oon kuullut onneksi paljon positiivisia kokemuksia sektiosta ja toipuminenkaan ei hirvitä kun mies aikoo jäädä pois töistä ja muutakin apua on ilmottautunut :)
PoistaVoi että, kyllä aika on mennyt nopeaan! Ensi viikolla saat vauvan syliisi ♡. Tässä alkaa itselläkin siis olla kohta h-hetki käsillä, ei tätä ajan kulumista tahdo oikein käsittää.
VastaaPoistaHyvä, että sait sektiopäätöksen toiveidesi mukaisesti. Nyt voit rauhoittua nauttimaan loppuodotuksesta. Mulla on taas päinvastainen pelko, pelkään nimittäin että joudun sektioon. Onneksi pelko ei ole mitenkään hallitseva ja koitan suhtautua tulevaan synnytykseen avoimin mielin.
Paljon tsemppiä sinulle loppuodotukseen!!
Terkuin vakkarilukija rv 32+5
Kiitos ihanasta kommentista! Kyllä tämä päätös kovasti rauhoitti mieltä. Muutaman päivän päästä alkaa varmasti enemmän jännittää mutta luottavaisin mielin lähden vauvanhakureissulle! Kaikkea hyvää sullekkin loppuraskauteen ja toivottavasti sua odottaa hyvä synnytyskokemus :)
Poista