Rakas, raskas raskaus

Vain muutaman päivän päästä meistä on tulossa äiti ja isä. Se tuntuu ihmeeltä, miten se edes voi olla totta. Kun keskustelin lääkärin kanssa suunnitellusta sektiostani viime viikolla nousi esiin eräs seikka, sektio ja mahdolliset komplikaatiot voivat vaikuttaa tuleviin raskauksiin (esim kohtuun voi muodostua kiinnikkeitä jne). Jokin tuossa kuitenkin särähti korvaani "seuraaviin raskauksiin". En minä ollut edes ajatellut asiaa, että tulisin vielä joskus uudelleen raskaaksi. Se, että raskauduin keskenmenon jälkeen ja se, että tämä raskaus on kestänyt ongelmitta tänne loppusuoralle asti tuntuu uskomattomalta ja olen ajatellut, että tämä raskaus on ainutkertainen asia elämässäni, jollaista en tule kokemaan uudelleen. Keskustelin asiasta myös miehen kanssa ja molemmat olemme ajatelleet itseksemme samaa, toisesta lapsesta ei ole haaveiltu koskaan, ajatus ei ole käynyt edes kummankaan mielessä.

Tämä raskaus on ollut minulle rakas, olen nauttinut vatsani kasvusta, ultrakäynneistä, vauvan potkuista ja siitä, että saan järjestellä kotia ja elämää uutta perheenjäsentä varten. Kaiken sen ohessa olen kuitenkin koko ajan pelännyt, heinäkuun ensimmäisistä päivistä asti olen elänyt jatkuvassa pelossa, että menetän tämänkin raskauden. Se on ollut rikkirepivää ja uuvuttavaa pelkoa, joka on vienyt voimat moneen otteeseen. Ilman tukiverkkoa ja säännöllisiä käyntejä psykologilla olisin ehkä tukehtunut niihin pelkoihin. Vaikka tämä raskaus päättyisikin kaikin puolin onnellisesti, en ehkä enää jaksa kokea uudelleen tätä kaikkea, tätä pelkoa ja tunteiden myrskyä.

Ehkä on niin, että pian minä olen yhden pienen tytön äiti ja se saa riittää. Ehkä tulevaisuudessa ajattelen muulla tavalla, mutta nyt minä olen antanut kaikkeni, kaiken rakkauteni ja voimani ja kärsivällisyyteni tässä raskaudessa ja se on ollut minulle äärimmäisen raskasta, mutta ihanaa aikaa, elämäni ainutlaatuisimpia kuukausia, joita en luultavasti koskaan koe uudelleen.

kuva: weheartit.com