sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä

Palailin nyt näin äitienpäivän kunniaksi kirjoittamaan mietteitä ja kuulumisia.

Mitä meille siis kuuluu? Pikku neiti on jo yli 2 kuukauden ikäinen ja kasvanut hurjasti, pienen vastasyntyneen tilalla on jäntevä vauva, joka juttelee, nauraa ja kannattelee päätään. Hän on saanut myös nimen ja meidän perheemme on saanut aivan uuden päivärytmin. Nyt tiedämme jo mihin aikaan neiti menee yöunille, milloin hän nukkuu pisimmät päivätorkut ja mihin aikaan päivästä on paras aika kyläillä ja käydä kaupassa. Olen myös muutamiksi tunneiksi jättänyt neidin kahdestaan isänsä kanssa ja lähtenyt viettämään omaa aikaa. Univelkaa en ole juurikaan kärsinyt kun neiti nukkuu yöt jo suhteellisen pitkissä pätkissä. Meillä menee siis hyvin ja tämä äidinrakkaus on tunteena aivan uskomaton. Mieliala on pysynyt koko ajan positiivisena joten psykologini kanssa tulimme siihen tulokseen että tämän viikkoinen käynti jäi tällä erää viimeiseksi.

Tänään äitienpäivänä olo ei ollut sen enempää äiti kuin mikään muukaan päivä nyt vauvan synnyttyä. Olen toki kiitollisena miettinyt miten onnekas olen, syönyt kakkua ja nauttinut aamiaisen vuoteessa. Kuitenkin äitienpäivä on ollut minulle aina päivä jolloin halua muistaa omaa upeaa äitiäni, eikä äidiksituloni jättänyt häntä varjoon tänäkään vuonna. Äiti on ollut tukenani aina, ja erityisen kiitollinen olen siitä ymmärryksestä, lohdutuksesta ja kannustuksesta mitä olen häneltä viime vuosina saanut. On ihanaa että äiti on kanssaelänyt surun ja onnen hetket tällä pitkällä matkallani tulla itse äidiksi. Siksi tänä päivänä olen halunnut erityisesti muistaa häntä, upeaa äitiäni ja olla nostamatta itseäni jalustalle.

Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut ihana äitienpäivä ja koko sydämestäni toivon että jokainen äidiksi haluava saisi viettää äitienpäivää!