Ovulaation ohi

Sain toissapäivänä ovulaatiotestiin tummat viivat (kuluttelen niitä pois kaapeista). Eilen illalla vatsa tuntui oudolta, aralta. Tänä aamuna heräsin helvetillisiin viiltäviin kipukohtauksiin jotka sijoittuivat oikealle puolelle alavatsaa. Niinpä se ovis taisi sittenkin tapahtua tässä kierrossa, todella myöhään tosin. Eipä silti taida tarvitse jännitellä loppukiertoa, petipuuhissa on ollut hiljaista.

Eilen saatiin riita aikaiseksi, nukkumaan mentiin ilman sen kummempaa sovintoa. Tänään olen koko päivän töissä myöhään illalla, joten ohi taitaa mennä tämä ovulaatio.

Hyödynnetty tai ei, olen onnellinen, että kroppa toimii sen verran että ovulaatio kaikesta päätellen tapahtuu. Hyvä niin. Mikäli olen oikeassa uusi kierto alkaa kahden viikon kuluttua.

kuva: weheartit.com

Onni kadoksissa

Vuosi sitten tähän aikaan olin onnellisesti raskaana, viikon päästä haamotti varhaisultra, jännitti. Vappu meni miehen kanssa kahdestaan kotona, vatsassani kasvoi pieni ihme, pieni sydän sykki, olin uskomattoman onnellinen. Heti vapun jälkeen kerroimme vanhemmilleni raskaudesta, näytimme ultrakuvaa, samoin miehen äiti sai tietää. Kaikki olivat riemuissaan uutisista! Kevät oli rankka, voin pahoin ja olin väsynyt. Nyt kun mietin se oli kuitenkin onnellisin kevät pitkään aikaan, tunsin olevani kokonainen, tärkeä ja juuri siinä missä piti. Kannoin sisälläni uutta elämää, tulevaisuudessa näkyi kaikenlaista. Kunnes kesäkuussa se kaikki otettiin pois.

Nyt tuosta kaikesta on aikaa vuosi. Olen eksyksissä, vaikkakin tällä samalla sohvalla kuin jossa vuosi sittenkin istuin typerän onnellinen hymy kasvoillani. Mitä nyt? En tiedä. Olen yrittänyt keskittyä töihin, kesälomasuunnitelmiin ja elämän järjestämiseen. En osaa valittaa mistään, mutta tunnen että jotain puuttuu. Luulin, että aika korjaisi haavat, vuosi ei selvästikkään ole ainakaan se aika, edelleen sattuu.

Tänään on kiertopäivä 22 ellen ole seonnut laskuissa, ovulaatiota en ole edelleenkään havainnut, tänään tosin jotain merkkejä viitaten siihen. Mutta en tiedä onko sillä merkitystä. Tuntuu että onneni kesti muutaman kuukauden vuosi sitten, se oli ja meni. Olen odottanut pitkään muttei se ole tullut takaisin.

Väliaikatietoja

Noniin, missä se ovulaatio on vai tuleeko sitä, vai livahtiko se ohi ihan huomaamatta? Tänään on kp18 ja ovistesti negatiivinen, joko se meni tai sitten ei ole aikohin/ollenkaan tulossa. Viimekierrossa ovis oli selvästi ja epäilemättä kp 17 ja tästä tasan kahden viikon päästä tuli menkat. Ehdin jo riemastua, että kierto on tasaantunut. PASKAT!

Olen jopa miettinyt, että onko mulla oikea munasarja jotenkin "poissa pelistä". Kun tuntuu että jokatoinen kierto on pitkä, ja aina näissä kierroissa ovis on toooooosi myöhään (kuten toissa kierrossa kp35) tai sitten en bongaa sitä ollenkaan. No omia pohdintoja, mutta voihan niissäin perää olla.

Eilen sain puhelun naistentautien polilta, kyselivät miksi en ollut käynyt tähän kiertoon määrätyissä verikokeissa. Sopersin vastaukseski jotain epämääräistä, että en uskonut niiden tarpeellisuuteen kun lapsettomuuspolillekkaan ei nyt mennä. Hoitaja sanoi, että olisi silti hyvä, että verkokeet otetaan, vastaukset tulevat hänelle. Sanoi, että onpahan sitten otettu ja eivät jää vaivaamaan kenenkään mieltä. Onhan se totta. Nyt vaan odotellaan että uusi kierto alkaisi niin pääsisinkin niihin kokeisiin, jotka tulee siis ottaa kp3-5.

Olen ollut viimeaikoina huonolla tuulella, kärttyinen ja stressaantunut. Syy on tuntematon. Ehkä pitäisi mennä juttelemaan jollekkin näistä mieltä painavista asioista. Jos joku ulkopuolinen osaisi auttaa saamaan ajatukset järjestykseen. En osaa nauttia edes näistä aurinkoisista päivistä tai kevään tuoksusta.

 kuva: weheartit.com

Kysymyksiä

Tänään eletään laskujeni mukaan kiertopäivää 11. Tänään on ollut toispuoleisia tuntemuksia vatsalla, oikealla puolella, mistä munasolun pitäisikin tässä kierrossa irrota. Mutta, teemmekö me sillä munasolulla mitään?

Olen jopa ryhtynyt miettimään olenko osittain toivonut uutta raskautta vain todistaakseni jotain itselleni? Koska epäonnistuin viime kerralla, olenko vain halunnut uuden mahdolisuuden? Olenko ymmärtänyt mistä kaikesta todella on kyse? Lapsi, vastuu, elämänmuutos, uudet tunteet, muutos suunnitelmiin, loppuelämäni suurin päätös. Olenko miettinyt loppuun asti? Vastaus on. että en tiedä. Osa minusta tuntee jatkuvaa kaipuuta olla äiti, tuntea niin suuria tunteita kun äitiys toisi tullessaan. Osa minusta pelkää ja kammoaa pelkkää ajatusta.

Raskaus muuttaisi kaiken, mutta voisiko se muutos tehdä hyvää. Voisiko se sittenkin olla juuri sitä mitä me tarvitsemme ollaksemme jälleen ehjiä, kaiken tämän rikkirepineen ajanjakson jälkeen? Se jää nähtäväksi. Toivon, että jonain päivänä on minun vuoroni, kaikesta huolimatta.

kuva: weheartit.com

Ajatuksia viime päiviltä

Tuntuu oudolta, käyn läpi ristiriitaisia tunteita. Soitin lapsettomuuspolille ja peruin aikamme, puhelimessa kyllästyneen oloinen hoitaja kysyi mikä on syynä ajan perumiseen. Vastasin, että juuri nyt resurssit eivät riitä, ennakoiviin tutkimuksiin yms. Ei niin rahallisesti, eikä henkisiltä voimavaroilta. Hän vastasi tylysti "Tämä on kahden ihmisen tutkimista, jos toinen ei ole suostuvainen ei vain toista voida hoitaa, pyytäkää uusi lähete kun olette oikeasti kiinnostuneita hoidoista" ja löi oikeastaan luurin korvaani.

Minullehan ei koskaan sanottu naistentautienpolilla että lähete menee "lapsettomuuspolille", puhe oli koko ajan hormonipolista, jossa otettaisiin selvää syistä epäsäännöllisiin kiertoihini ja siihen miksi en ole tullut raskaaksi. Tehtäisiin lisää tutkimuksia ja hoito olisi asiantuntevampaa. Myöskään siemennesteen tutkimisestä tai ylipäätään miehen osuudesta hoitoihin ei mainittu sanallakaan lähetettä tehdessä, toki sen tiesin itse, kun olin ottanut asioista selvää.

Paska maku suussa joka tapauksessa tuosta koko sairaalan touhusta. Toisaalta olisin halunnut tietää onko itsessäni jotain "vikaa" jonka olisis saanut helposti korjattua, toisaalta olen helpottunut, ettei hoitoja/tutkimuksia aloiteta. Kiertokin tuntuu nyt säännöllistyneen vyöhyketerapian myötä. Yritän nyt vain unohtaa kaiken tämän ja keskittyä muuhun, elämääni tässä ja nyt.

kuva: weheartit.com

Onko mikään muuttunut?

Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin, uusi kierto alkoi maanantaina kesken työpäivän. Kuukautiset siis tukivat kuin tulivatkin, kaksi päivää odotettua myöhemmin. Mies oli kaiketi helpottunut, minusta ei tuntunut miltään. Ehkä huokaisin lauseen tulihan ne sieltä. Nyt eletään siis uudenlaista kuukautiskiertoa, kiertoa ilman yritystä tulla raskaaksi. Kaikki tämä on pistänyt kuitenkin miettimään, onko mikään muuttunut?

Ovulaatio tulee toivon mukaan ajallaan kiertopäivinä 15-17 kuten viimeksikin. Kierto saisi pysytellä noin kolmenkymmenen päivän mittaisena (viimekierto taisi olla 34 päivää). Ehkäisyä ei ole aloitettu, enkä olisi pillereitä ym. kapistuksia käyttöön suostunut ottamaankaan. Vyöhyketerapiahoitoni jatkuvat ennallaan. Seksiä harrastetaan mielihalujen mukaan, ja milloinkas ne halut olivatkaan korkeimmillaan? Niin. Kaikki on tavallaan toisin, mutta mikään ei ole käytännössä muuttunut. Raskaaksi tuloa ehkä enemmän pelätään kuin toivotaan, mutta ei kai sekään maailman loppu olisi?

kuva: weheartit.com