Olen jopa ryhtynyt miettimään olenko osittain toivonut uutta raskautta vain todistaakseni jotain itselleni? Koska epäonnistuin viime kerralla, olenko vain halunnut uuden mahdolisuuden? Olenko ymmärtänyt mistä kaikesta todella on kyse? Lapsi, vastuu, elämänmuutos, uudet tunteet, muutos suunnitelmiin, loppuelämäni suurin päätös. Olenko miettinyt loppuun asti? Vastaus on. että en tiedä. Osa minusta tuntee jatkuvaa kaipuuta olla äiti, tuntea niin suuria tunteita kun äitiys toisi tullessaan. Osa minusta pelkää ja kammoaa pelkkää ajatusta.
Raskaus muuttaisi kaiken, mutta voisiko se muutos tehdä hyvää. Voisiko se sittenkin olla juuri sitä mitä me tarvitsemme ollaksemme jälleen ehjiä, kaiken tämän rikkirepineen ajanjakson jälkeen? Se jää nähtäväksi. Toivon, että jonain päivänä on minun vuoroni, kaikesta huolimatta.
kuva: weheartit.com
Tuo keskimmäinen kappale voisi olla kirjoittamani. Suuria kysymyksiä vailla vastauksia, samoja joita itsekin välillä pyörittelen...
VastaaPoistaJep, eipähän niihin taida löytyä vastauksia koskaan. Pakko vaan katsoa ja odottaa mitä elämä tuo tullessaan, yrittää olla miettimättä liikaa.
PoistaNiin, kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Minäkin toivon puolestasi ja kanssasi <3
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista