Nyt tuosta kaikesta on aikaa vuosi. Olen eksyksissä, vaikkakin tällä samalla sohvalla kuin jossa vuosi sittenkin istuin typerän onnellinen hymy kasvoillani. Mitä nyt? En tiedä. Olen yrittänyt keskittyä töihin, kesälomasuunnitelmiin ja elämän järjestämiseen. En osaa valittaa mistään, mutta tunnen että jotain puuttuu. Luulin, että aika korjaisi haavat, vuosi ei selvästikkään ole ainakaan se aika, edelleen sattuu.
Tänään on kiertopäivä 22 ellen ole seonnut laskuissa, ovulaatiota en ole edelleenkään havainnut, tänään tosin jotain merkkejä viitaten siihen. Mutta en tiedä onko sillä merkitystä. Tuntuu että onneni kesti muutaman kuukauden vuosi sitten, se oli ja meni. Olen odottanut pitkään muttei se ole tullut takaisin.
Niin paljon voimia j alämpimiä ajatuksia sinulle... et ole tunteidesi kanssa yksin, täällä joku muu jaksaa samat ajatukset... <3
VastaaPoistaKiitos! <3 Nää ajatukset aina tulee ja menee ja onneksi välillä on niitä tosi hyviäkin päiviä kun nää jutut hetkeksi unohtuu.
PoistaHei jaksamisia sinne, ajattelin eilen päivällä samoja asioita kun sinäkin miten asiat oli viellä vuosi sitten. Olimme onnenkukkuloida ja appiukkokin oli viellä kanssamme. Mieheni isä oli aivan innoissaan tulevasta pienokaisesta hän ehti toivoa hetken että olisi nähnyt yhden poikansa lapsen viellä. Appiukolle ei paljon aikaa enää lääkärit luvanneet kun hänellä sairaus todettiin. Sydämmeen jäi iso kolo tuosta viimevuodesta ja isontui vain tuon toisen keskenmenon jälkeen. Toivon kauheasti että saisit sen kokonaisuuden tunteen takaisin ja että minun appiukkoni näkee tuolta jostain meidän oman ihmeemme joskus tulevaisuudessa viellä.
VastaaPoistaOlen lukenut jo aika monta kuukautta blogiasi ajattelin että kunpa olisin löytänyt sen jo aikaisemmin
Kiitos kommentista ja ihana kuulla, että blogista on ollut vertaistueksi. Voimia teillekkin ja toivotaan että vielä joku päivä asiat on niinkuin toivomme :)
Poista