Ajatuksia viime päiviltä

Tuntuu oudolta, käyn läpi ristiriitaisia tunteita. Soitin lapsettomuuspolille ja peruin aikamme, puhelimessa kyllästyneen oloinen hoitaja kysyi mikä on syynä ajan perumiseen. Vastasin, että juuri nyt resurssit eivät riitä, ennakoiviin tutkimuksiin yms. Ei niin rahallisesti, eikä henkisiltä voimavaroilta. Hän vastasi tylysti "Tämä on kahden ihmisen tutkimista, jos toinen ei ole suostuvainen ei vain toista voida hoitaa, pyytäkää uusi lähete kun olette oikeasti kiinnostuneita hoidoista" ja löi oikeastaan luurin korvaani.

Minullehan ei koskaan sanottu naistentautienpolilla että lähete menee "lapsettomuuspolille", puhe oli koko ajan hormonipolista, jossa otettaisiin selvää syistä epäsäännöllisiin kiertoihini ja siihen miksi en ole tullut raskaaksi. Tehtäisiin lisää tutkimuksia ja hoito olisi asiantuntevampaa. Myöskään siemennesteen tutkimisestä tai ylipäätään miehen osuudesta hoitoihin ei mainittu sanallakaan lähetettä tehdessä, toki sen tiesin itse, kun olin ottanut asioista selvää.

Paska maku suussa joka tapauksessa tuosta koko sairaalan touhusta. Toisaalta olisin halunnut tietää onko itsessäni jotain "vikaa" jonka olisis saanut helposti korjattua, toisaalta olen helpottunut, ettei hoitoja/tutkimuksia aloiteta. Kiertokin tuntuu nyt säännöllistyneen vyöhyketerapian myötä. Yritän nyt vain unohtaa kaiken tämän ja keskittyä muuhun, elämääni tässä ja nyt.

kuva: weheartit.com