Kaksi vuotta sitten odotin uutta raskautta alkavaksi malttamattomana. Muutaama viikko sitten minulle oli tehty sairaalassa lääkkeellinen kohdun tyhjennys ja mieli tuntui yhtä tyhjältä kuin kohtu. Ihan kuin kaikki olisi viety ja se kaikki oli saatava äkkiä takaisin. Jos olisin tuolloin tiennyt että se ei niin äkkiä tapahtusikaan, että saisin odottaa uuden raskauden alkamista vuoden, olisin ehkä antanut itselleni armoa ja keskittynyt elämiseen. Mutta en minä silloin pystynyt, se tyhjyys oli täytettävä jollain. Se epäreiluus, viha ja katkeruus oli saatava häviämään ja luulin ettei siihen auttaisi kuin uusi raskaus. Lopulta siihen auttoi aika, ja se, että seuraava kevät ja kesä valoisuudellaan näytti että elämä jatkuu, sanoi "päästä irti" ja niin minä aloin vihdoin elämään ja samalla alkoi elämä uudelleen minussa, uusi raskaus alkoi lopulta.
Eilen katselin tuota lähes neljän kuukauden ikäistä tyttöäni, kun hän makoili viltillä nurmikolla puun varjossa. Hänen isänsä kumartui tytön ylle ja tyttö nauroi ja jokelsi, tarttui isäänsä parrasta. Minä katsoin vierestä ja mietin, ehkä se kaikki oli tämän arvoista. Nämä kolme pitkää vuotta yhdessä ennen kuin lapsi oli sylissämme, ennen kuin kuulimme tuon naurun. Samalla sydämessäni toivoin, että jokainen tuntisi tätä kiitollisuutta, myös ne joiden ei tämän kaiken eteen ole tarvinnut nähdä surua ja epätoivoa, ja joiden ei ole tarvinnut odottaa näin pitkään. Kumpa jokainen äiti ymmärtäisi näiden hetkien kallisarvoisuuden. Minä en koskaan ole ollut näin onnellinen, vaikka välillä pelkään niin että sattuu, välillä en tiedä mitä tehdä, välillä murehdin itseni uuvuksiin ja toisinaan olen uupunut vain tästä kaikesta vastuusta, silti onnellisuus vie kuitenkin aina voiton. Tuo jokellus, nuo hymyt ja ennen kaikkea tämä rakkaus mikä minussa on tuntuu suuremmalta kuin yksikään muu tunne ja se on ihanaa.
Välillä mietin oliko virhe lopettaa käynnit psykologilla kun näitä ajatuksia menneisyydestä ja nykyisyydestä kasautuu toisinaan mieleen niin paljon. Nyt kuitenkin päätin purkaa ne tänne, ehkä teen niin jatkossakin. Ihanaa kesää kaikille!
kuva: weheartit
Moikka,
VastaaPoistaOlen jo pidemmän aikaa seuraillut kirjoituksiasi, mutta tämä on vasta ensimmäinen kerta kun rohkenen kirjoittamaan. Pystyn samaistumaan tekstiisi todella hyvin. Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys 6/2014, pieni oli lopettanut kasvunsa muutamaa viikkoa ennen nt-ultraa. Tämän jälkeen olen tasapainoillut elämässä, on ollut huonoja sekä parempia päiviä mutta uutta raskautta ei ole kuulunut. Kiertoni pituuskin on hieman vaihdellut, mutta nyt se on viime kiertoina pysynyt säännöllisenä. Jota varmasti kertoo myös se että olen voinut viime kuukaudet paljon paremmin ja kyllä se aika on vaan se paras apu. Noh tulipas pitkä viesti, halusin vain tulla kertomaan että mulla on paljon samoja ajatuksia kanssasi :) ja toivo elää että tämä hyvä fiilis toisi vielä sen toivotun palkinnon.
J.
Kiva kun kirjoitit vaikka tämä blogi on hiljaiseksi jäänytkin nyt.
PoistaKeskenmeno on kyllä rankka koettelemus. Toivottavasti nyt kierron tasaannuttua ja olon helpottua se plussa tulisi sulle pian! Omalla kohdallani meni yli vuosi mutta kun elämä oli stressittömämpää vihdoin onnisti. Tsemppiä siis jatkoon! :)
Kiitos tsempeistä! Halusin tulla vielä vastaamaan sinulle, että täällä hyvä fiilis on saanut paljon aikaan ja plussa tuli testiin reilu viikko sitten. Nyt toivotaan että kaikki menisi hyvin ja onni suotaisiin meille ensi maaliskuussa. :) hassu juttu, että mulla ja sulla kuukaudet osuivat yhteen!
PoistaJ.
Oho ihan mahtava juttu, tosi paljon onnea! Toivotaan että kaikki menee hyvin ja saatte vauvan syliinne! Maaliskuu on ihana ajankohta saada lapsi kun on kevät ja kesä edessä, muistan ne ihanat ekat vaunulenkit kevätauringossa, ai että! Kaikkee hyvää teidän perheelle :)
Poista