Synnytykseen liittyvät pelot ja ahdistukset ovat lisääntyneet ja päivä päivältä ajattelen, että suunniteltu sektio olisi ainoa vaihtoehto näiden ahdistavien ajatusten keskellä. Pelkopolin lääkärin tapaaminen on kuitenkin vasta sitten kun raskaus on täysiaikainen, jotenkin jännittää miten näihin ajatuksiini siellä sitten suhtaudutaan. Nyt pelottaakin eniten, ettei synnytys vain käynnistyisi ennen tätä, onneksi suurempi todennäköisyys on, että ei.
Vihdoin olen saanut kokea myös hormonien aiheuttamia mielialanvaihteluita. Välillä purskahtelen itkuun väsymyksestä ja stressistä, meinaan kiukustua todella pienestä ja otan itseeni sanomisista helpommin kuin ennen. En tiedä onko sillä osansa asiaan, että esimerkiksi muuton aikana koin itseni niin kovin tarpeettomaksi, kun ei minusta juuri ollut apua missään. Välillä ottaa itsetunnon päälle olla näin kömpelö, ja kun ei vain jaksa ja pysty tekemään kaikkea enää kuten ennen. Yritän kuitenkin pitää mielessäni, että minulla on nyt aivan erityinen tehtävä, nimittäin kantaa tätä uutta elämämää sisälläni. Olen huomannut, että mies on ottanut itselleen omaa aikaa, nähnyt kavereita ja tehnyt niitä "omia juttujaan". Olen antanut tähän täyden siunauksen. Hän on kuitenkin luvannut olla kanssani kotona, pois töistä ainakin kuukauden sitten kun vauva on syntynyt. Tästä lupauksesta olen todella kiitollinen ja huojentunut, etenkin silloin kun mielen valtaa ajatus "miten minä oikein pärjään äitinä?"
kuva: weheartit.com
Pärjäät varmasti oikein hyvin äitinä! :)
VastaaPoistaMutta itse sain eilen vinkin seitsemän kuukautisen tytön äidiltä sitä aikaa varten, jos joskus vihdoin olen itse raskaana: Lue vauvoihin ja lapsenkasvatukseen liittyviä kirjoja silloin kun olet vielä raskaana. Kun vauva syntyy, aikaa ja energiaa tuohon ei välttämättä enää ole. Ystäväni itse ei ollut lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja ja harmitteli sitä nyt kovasti.
Noita kirjojakin on kuulemma aika erilaisia ja eri lähtökohdista, joten kannattaa ehkä tutustua useampaan :) Yksi ilmeisesti suosittu kirja on nimeltään "Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin." Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, löysin siitä juttua täältä: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kirjailija-pamela-druckerman-ranskalaiset-osaavat-kasvattaa-lapsensa-paremmin-kuin-muut/
Kiitos vinkistä! Nyt kun muuttokiireet helpottaa niin tulee varmaan enemmän perehdyttyä kirjallisuuteen ja myös noihin neuvolan oppaisiin :)
PoistaHyvin sinä pärjäät:) Itse mietin aivan samoja ajatuksia vuosi sitten.
VastaaPoistaItseäni ärsytti ja pelotti ajatus ja muiden sanomiset siitä, että "kyllä äiti tietää". Mutta mitä jos en tiedäkään? Ajan myötä opin ja oivalsin sen, että ei äidiksi synnytä, vaan siihenkin opitaan (tai ainakin omalla kohdallani oli näin). Koin kyllä heti rakkautta vauvaani kohtaan ja moni asia tuli "luonnostaan", mutta meni hetki ymmärtää se, että enhän minä voi tuntea vauvaani heti läpikotaisin. Aivan yhtälailla vieraaseen aikuiseenkin täytyy tutustua. Tämä oli itselleni armollinen oivallus. Ajan myötä olen oppinut hellittämään ylianalysoivaa otettani ja elämään myös hetkessä ja arkijärkeä käyttäen.
On todella hienoa, että miehesi voi olla kotona noin pitkään vauvan synnyttä. Oma mieheni oli 3viikkoa ja täytyy kyllä sanoa, että jännitti aikalailla kun hän palasi töihin!:P Siskoni sanoi minulle raskausaikana, että miehen kannattaa säästää vapaat sitten myöhemmäksi kun vauvan/lapsen kanssa voi oikeasti tehdäkin jotain. Onneksi mieheni oli kuitenkin kotona heti sairaalasta päästyä. Koen, että näin hän pääsi heti yhtälailla vauvanhoitoon mukaan ja rutiinit tulivat tutuiksi myös hänelle. Sairaalassa ollessamme hän ei päässyt osallistumaan lähes lainkaan. Ja olihan nuo tiivistiisti vietetyt ensiviikot todella tärkeitä myös isän ja vauvan suhteen kannalta. Lisäksi miehestäni oli valtavan suuri apu kotitöissä, hän siivosi ja laittoi ruokaa ja miten vain saattoi auttaa minua. Itse olin aika kipeä synnytyksen jäljiltä, joten apu oli todella tarpeen.
Ihanaa loppuodotusta sinulle ja tietenkin kovasti tsemppiä loppukoitokseen (millä tavalla vauva sitten ulos tuleekaan)!
Hyvin sinä pärjäät ♡
VastaaPoistaRaskausaikana kannattaa myös lukea oppaat miten vauvaa hoidetaan, imetyksestä ja kaikesta joista saattaisi ensiviikkoina olla hyötyä. Ime itseesi tietoa, silloin alkupäivät tuntuvat kotona turvallisimmilta. Sektion jälkeen maito ei välttämättä heti nouse rintoihin joten tästäkin on hyvä lukea ja "opiskella" etukäteen, jotta oma luotto itseensä ja rintoihin kasvaa.
Muistuta miestä että synnytyksen jälkeinen 'baby blues' fiiliksissä tarvitset erityistä tsemppausta ja tukea. Sitä ei kannata pelästyä! Se menee kyllä ohi!
Ihanaa loppuaikaa. Nauti, fiilistele, ja ole tekemättä mitään hyvällä omalla tunnolla ♡
-H-