Selkäkipu alkoi helpottaa kun sairaslomaa oli kestänyt alle viikko, tilalle sain kuitenkin uuden vaivan. Vasen nivunen kipeytyi aivan älyttömästi, niin paljon, että kävely lähikauppaan oli tuskaa ja jo illalla irvistin vain kävellessäni sohvalta wc:hen. Liitoskipuja, niin sen täytyi olla. Eilen neuvolassa terveydenhoitaja osoitti epäilyni oikeiksi, nämä nivuskivut todella olivat niitä liitoskipuja ja lohdutuksen sanoja ei oikeastaan ollu. Ne helpottavat sitten synnytyksen jälkeen. Tänään lääkäri kirjoitti lisää sairaslomaa joka jatkuu siis kaikesta päätellen aina äitiysloman alkuun asti. Olo on haikea, olin varma että jaksaisin töissä pitkään, koska olo oli yksinkertaisesti niin hyvä. Nyt ihan yhtäkkiä kävelykin sattuu. Tämä kaikki on saanut minut jopa ärtyneeksi, kiukkuiseksi ja huonotuuliseksi. Mies sai eilen osansa tästä mielialani vaihtumisesta, hän oli yllättynyt, olinhan ollut koko raskauden tähän asti niin hyvällä tuulella.
Hyvä asia on, ettei kohdunsuulla ollut edelleenkään tapahtunut muutoksia vaikka saankin supistuksia edelleen useita päivässä, jopa muutama kipeämpi on ollut.
Päätin keskenmenoni jälkeen, että jos tulen uudelleen raskaaksi en valita yhdestäkään vaivasta, olen vain tyytyväinen ja täynnä onnea tuli mitä tuli. Enkä tähän asti ole valittanutkaan, pahoinvoinnin kärsin kunnialla, samoin kun ruokahaluttomuuden, väsymyksen ja kasvavan vatsan tuoman kömpelyyden ja vaateongelman. Mutta nyt oikeasti sattuu, välillä jopa ihan helvetisti ja silloin mietin saanko nyt valittaa, edes ihan ihan ihan vähän vain?
kuva: weheartit.com
Eva, kyllä sinä(kin) saat valittaa. Saat valittaa raskausvaivoista ja tulevaisuudessa vaikkapa siitä, että lapsiperheen arki on joskus väsyttävää. Ei se vähennä kiitollisuutta siitä, että saa kokea raskauden ja tulla äidiksi. Eikä se varsinkaan tee sinusta huonompaa odottajaa/ äitiä. Eva, hyvin sä vedät <3
VastaaPoistaps. täälläkin vasen nivunen! Au!
Totta mutta jotenkin muistan silloin miten kovasti toivoin tätä raskautta ja ajattelin "antaisin mitä vaan että tulisin raskaaksi, kestäisin mitä vaan" vaikkei se todellisuudessa niin ole. Ehkä valitan ihan vähän, onneksi nyt on hieman helpottanut kun on saanut sairaslomalla hidastaa tahtia.
PoistaTsemppiä sullekkin nykyisten ja tulevien valitukset kanssa <3
Minullekin sanottiin ekassa raskaudessa tuota samaa, että synnytys poistaa vaivat ja mitään ei voi tehdä, kun liitoskivut tekivät kävelyn lähes sietämättömän kivuliaaksi. Menin sitten käymään lapsiin ja raskaana oleviin erikoistuneelle osteopaatille http://www.lastenosteopatia.fi. Minulla kipuili vasen SI-nivel ja kipu säteili siitä ylipäänsä vasemman nivusen ja jalan alueelle. Osteopaatti korjasi lantion asentoa ja kipu helpotti merkittävästi, joskin paheni sitten taas pikkuhiljaa. Toisessa raskaudessa hankin hyvissä ajoin SI-tukivyön tukemaan löystyvää lantiota ja kävin osteopaatilla säännöllisesti. En tälläkään täysin kivuitta säilynyt, mutta pystyinpähän kävelemään raskauden loppuun asti. Ei minusta kipujen kanssa kannata kärvistellä. Yleensä niihin on saatavissa apua, mutta voi joutua vähän kokeilemaan, että löytää oikean paikan. Ja kyllä valittaakin saa!
VastaaPoistaJoo kyllä nyt lepo ja rauhallisempi meno on jo tehnyt ihmeitä kivuille, kun ei ole tarvinnut jaksaa töissä. Saanut levätä ja ottaa iisisti. Nyt edessä on äitiysjooga josko sillä saisi jäseniin hieman liikkuvuutta ja ehkä jopa tätä selkää ja nivusia parempaan kuntoon, kokeilla kannattaa kaikkea! :)
Poista