2 vuotta 9 kuukautta ilman ehkäisyä, 143 blogimerkintää ja valtamerellinen vuodatettuja kyyneliä myöhemmin olen vihdoin tässä. Makaan sänkymme päällä ja vieressäni nukkuu pieni vauva, minun oma pieni tyttäreni. Välillä hän säpsähtää ja päästää suloisen äännähdyksen, sitten taas vaipuu tyytyväisenä uneen. Tuoksutan vauvan silkkistä mustaa tukkaa, suukotan poskea ja sydämeni on pakahtua onnesta. Kun näen mieheni ja tyttäreni yhdessä, on näky niin sydämet sulattava, että toivon voivani jäävän näihin hetkiin ikuisiksi ajoiksi. Vieläkin tämä kaikki tuntuu välillä niin epätodelliselta, onko hän todella meidän, miten tämä unelma vihdoin onkin totta!
Olen nauttinut jokaisesta hetkestäni äitinä. Nautin imettämisestä ja vauvan hoitamisesta jopa yöllisistä heräämisistä. Tämä aika on ohi varmasti niin kovin nopeasti että haluan ottaa jokaisesta yhteisestä hetkestä kaiken irti. On niin uskomattoman ihanaa olla äiti.
Kuva: weheartit.com
Tämä tuo uskoa. Meillä olisi ollut tiistaina laskettu aika keskenmenneessä raskaudessa. Puoli vuotta sitten ajattelin, etten selviä lasketun ajan päivästä, jos en ole uudestaan raskaana. No nyt se päivä tulee ja en ole raskaana edelleenkään, mutta tiedän selviäväni. Pettymykset ovat koulineet, en oikeastaan osaa enää uskoa, että voisin enää tulla raskaaksi. Ihmettelen, kuinka kehoni koskaan aiemmin on pystynyt niin ihmeelliseen asiaan kuin raskauteen. Mutta tämä päivitys toi taas toivoa. Ehkä mekin vielä joskus.
VastaaPoistaIhanaa että tämä meidän tarina voi antaa toivoa muille. Tiedän todella mitä tunnet ja että tuntuu mahdottomalta ajatukselta että raskaus voisi onnistua vielä. Mutta kyllä se vain voi. Itse pelkäsin loppuun asti, vielä leikkaussalissakin pelkäsin pahinta, lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin. Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti saat myös onnellisen lopun mahdollisimman pian!
PoistaOnnea tuhannesti! Ihanaa, että kaikki meni hyvin! :) <3
VastaaPoistaKiitos, niin on! <3
Poista