perjantai 4. syyskuuta 2015

Puoli vuotta

Puoli vuotta sitten elin jännittävissä tunnelmissa. Olin juuri pukenut sairaalan vaatteet ylleni ja istuin synnyttäneiden osastolla, huoneeni ikkunapaikalla suuren vatsani kanssa. Mies istui edessäni tuolilla hermostuneen näköisenä. Kätilö kävi välillä kuuntelemassa vauvan sydänäänet vatsani päältä, kaikki oli hyvin, pääsyä leikkaussaliin saisimme vielä odottaa. Takana oli huonosti nukuttu yö, aamulla en ollut saanut enää syödä tai juoda ja olo oli siitä johtuen jo hieman heikko. Kumpikaan meistä ei lopulta sisäistänyt, että mitä varten siellä istuttiin, mitä tulisi tapahtumaan. Samana päivänä kello kahden jälkeen iltapäivällä se selvisi, kuuluva rääkäisy pääsi ilmoille maatessani leikkauspöydällä ja niin me katsoimme toisiamme ja molempien silmissä näkyi kyyneleet. Pieni punainen rääkyvä vauva näytettiin meille vilaukselta ja hetken päästä laskettiin kapaloituna isänsä syliin. Se oli taianomainen hetki jota en halua unohtaa koskaan. Siinä se oli isänsä käsivarsilla ja katsoi silmät auki maailmaa johon oli yhtäkkiä joutunut. Ja minä en voinut olla itkemättä onnesta, me selvisimme siitä!

Puoleen vuoteen on mahtunut oikea tunteiden kirjo. Vielä leikkaussalissa pelkäsin, mitä jos lapseni ei selviä. Sairaalassa kärsin huolta pienestä keltaisesta vauvasta joka vain nukkui, itkin koti-ikävää ja kotona lopulta tunsin ajoittain avuttomuutta, ajoittain vain puhdasta onnea ja helpotusta. Olen ollut väsynyt ja kukkuinen. Olen itkenyt lohduttomasti rinnalla raivoavan lapsen vuoksi. Olen ollut niin ylpeä pienokaiseni ryömiessä eteenpäin ja ennen kaikkea olen ollut niin täynnä rakkautta jokaisen hymyn ja naurun räkätyksen myötä. Tämä puoli vuotta on mennyt aivan liian nopeasti, olen yrittänyt nauttia jokaisesta päivästä sillä tämä vauvavuosi, nämä päivät ovat ainutlaatuista aikaa. Edelleen olen ajatuksissani hyvin ehdoton, että tämä lapsi jää ainoaksi. Kävin laitattamassa kuparikierukan, sillä ajatukset raskaudesta ovat kääntyneet päälaelleen sitten viime yritysajan, tällä hetkellä uusi raskaus olisi maailmanloppu, riski jota en halua ottaa.

Kuva: weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Kyllä, niin paljon, niin nopeasti. Kaikkea! Paljon!

    Voimia, onnea ja iloa arkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh kyllä tähän mahtuu kaikki tunteet samaan pakettiin. Kaikkea hyvä myös teille! <3

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitat tyttärenne syntymästä. Voimia ja iloa vauva-arkeen! Talleta kaikki muistot mielen sopukoihin ja vaali niitä rakkaudella. :)

    Meidän ensimmäisestä keskenmenoon päättyneestä raskaudesta on nyt aikaa reilu vuosi. Löysin silloin blogisi ja sain siitä lohtua ja tukea, niin keskenmenon jälkeen kuin myös uuden raskauden yrittämisessä. Kiitos vielä siitä. En oikeastaan enää uskonut uuden raskauden olevan mahdollinen, mutta toivoin silti niin kipeästi. Kuukaudesta toiseen.

    Toukokuussa hän ilmoitti itsestään kierron lopussa tehdyllä ovulaatiotestillä, jonka testiviiva tummeni 10 sekunnissa kontrollia vahvemmaksi. Sen jälkeen olen pelännyt ultria, olen pelännyt menettämistä. Mutta olen saanut myös korjaavia kokemuksia siitä, että minunkin kehoni pystyy kasvattamaan elämää. Laskettuun aikaan on jäljellä noin neljä kuukautta ja vihdoin minä uskallan myös nauttia raskaudesta. Ihanista pienistä potkuista vatsassani. Mikään muu ei ole koskaan tuntunut niin täydelliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Aivan mahtavaa että blogi on tuonut lohtua ja vielä mahtavampaa että olet nyt uudelleen raskaana. Onnellista loppu raskautta ja kaikkea hyvää :)

      Poista
  3. Sisarukset ovat suuri rikkaus, mutta ymmärrättevää toki sekin ettei uskalla uutta raskautta yrittää. Hyvää vauva-arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan minullakin sisarus, tosin suurella ikäerolla. Mutta luulen ettei aika tai mikään muukaan saa mieltä muuttumaan. Kaikki tuntuu nyt täydelliseltä ja eheältä, pisaraakaan ei puutu.

      Kyse ei siis ole uskalluksesta vaan siitä että minä en vain halua lisää lapsia, pelkkä ajatus tuntuu jotenkin väärältä.

      Poista