sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Huolia

Juuri kun ajattelin että nyt aletaan olla mukavan turvallisilla viikoilla (tänään 13+4) niin huolet on nostaneet päätään. Pahoinvointi on alkanut helpottamaan, mutta  ruokahaluttomuus vaivaa edelleen, ei tee mieli syödä yhtään mitään! Missä on mun mieliteot? Missä nälkä kahden edestä? Miten sikiö saa tarpeeksi ravintoa jos syömiseni on näin huonoa, yritän syödä väkisin sen mitä voin, mutta se ei ole paljon. Lisäksi olen lähes viikon kärvistellyt aivan kamalassa flunssassa, ja mietin voiko vauva voida hyvin kun minä voin näin huonosti? Olo on voimaton, tukkoisuutta, kovaa yskää, limaisuutta ja hengenahdistusta. Ihan viruksen aiheuttamalta flunssalta ja keuhkoputken tulehdukselta tämä vaikuttaa, eikä minulla ole ollut edes kuumetta, mutta silti huoli on kova. Lääkärissä olen ravannut muutamaan otteeseen, muttei sieltä ole osattu kuin antaa sairaslomaa, ei mitään vakavaa, sanovat.

Lääkärineuvolaan on aikaa vielä melkein kaksi viikkoa. Tuntuu ettei vatsa ole kasvanut lainkaa, mutta ei kai sen vielä pitäisikään näkyä.. Mutta miksen osaa edes paikantaa kohtua? Repäisykivut toki kiusaavat tämän yskimisen lomassa päivittäin. Olen jopa pohtinut tilaavani dopplerin, että saisin varmuuden siitä, että tuolla sisuksissa kuitenkin edelleen voidaan hyvin. Toisaalta tuo kotidoppler tuntuu älyttömältä, kyllähän naiset ympäri maailmaa pärjäävät raskautensa kanssa ilman tuollaisia vempeleitä. Tunnen olevani heikko jos tarvitsen moista mielenrauhani säilyttämiseen.

Huomenna olisi tarkoitus varata aikaa neuvolapsykologille ennen kuin menetän järkeni lopullisesti.

kuva: weheartit.com

19 kommenttia:

  1. Jos yhtään helpottaa, niin minunkaan vatsani ei ole vielä kasvanut ja kohtua on vaikea paikantaa. Ruokahalu vaihtelee ja välillä kaikki ruoka ällöttää, eikä mikään maistu. Kotidopplerilla kuitenkin viimeksi tänään kuunnellessani alavatsalta kuului tasainen kiivas syke. En ajattelisi, että on heikkoutta turvautua doppleriin vaan ainakin omalla kohdallani se vähentää huomattavasti stressiä ja huolta. Sitten ei tarvitse murehtia sitäkään, kuinka paljon tämä murehtiminen tekee hallaa vauvalle. :)

    Toivottavasti saat neuvolapsykologilta apua ja huolesi vähitellen helpottavat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! Olis vaan niin ihanaa jos olis joku asia joka muistuttais tästä raskaudesta koko ajan, kuten vatsan kasvu. Nyt kun huonovointisuus on helpottanut, tuntuu vaan siltä että ollaanko tässä raskaana enää ollenkaan. Jotenkin vaan häpeän tätä murehtimistani, ja kun kukaan ei tunnu ymmärtävän miksi stressaan, ei mies, ei omat vanhemmat. Tuntuu hurjalta kun kaikki muut on niin luottavaisia ja itse ei vain osaa olla. Toivotaan että tämä tästä, kiitos <3

      Poista
  2. Minä en ois selvinnyt järjissäni ilman kotidoppleria. Taustalla siis kkm rv 13, nyt uusi raskaus ja laskettu aika kahden viikon päästä. Olen varman älyttömän heikko sitten, mutta ois pää levinny jos en ois saanut tarkistaa vauvan sykkivän edelleen silloin, kun pelot iskivät pahimmiten. Olin ekat puoli vuotta melkin joa päivä varma, että vauva on kuullt. Myös sen jälkeen kun aloin tuntea liikkeet. Olin aina varma, että liikkeet, jotka viimeksi tunsin, olivat viimeiset. Doppleri toi taas päiväksi lisää mielenrauhaa. Pärjääväthän monet ihmiset ilman tvtä, julkista liikennettä, suihkua ja sisävessaakin. Mutta jos heillä olisi nuo mukavuudet tarjolla niin varmastikin he niitä käyttäisivät. Sama koskee doppleria, ultraa, neuvolapalveluita, fysioterapiaa ja mitä tahansa mitä me onnekkaat suomeen syntyneet voimme hyödyntää. Neuvolapsykologille en ole raskauteni aikana saanut aikaa, vaikka useasti olen pyytänyt. Olen kuulemma liian hyvävointinen sinne, kun olen koko raskauden pystynyt nousemaan sängystä ja menemään töihin, kouluun ym ahdistuksesta huolimatta. Ja mulla alkoi kohtu tuntua omaan käteen ja maha edes hieman ulkoisesti näkyvästi kasvaa vasta rv 20 tienoilla. Samoin ruokahaluttomuus oli päällä, joskus saattoi tehdä mieli leipää tai jotain muta ihan tavanomaista. Vasta nyt vikalla kolmanneksella on ollut oikeasti kova nälkä, ja pesänrakennusvieti syttynyt. Seksihaluja ei ole ollut missään vaiheessa, vaikka tokan kolmanneksen piti olla suurta hekumaa. Kaikkien raskaudet ei ole samanlaisia, ei edes saman naiset raskaudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta tuo, että raskaudet on erilaisia. Itsestä vaan tuntuu nyt jo välillä kuin ei raskaana olisikaan, ja on vaikea uskoa että kaikki olisi hyvin. Mutta tosiaan tilasin kuin tilasinkin dopplerin, ei siihen montaa euroa kulunut kun käytettynä löysin, katsotaan saako se aikaan mielenrauhan vai paniikin jos ei sydänäänet löydykkään.. Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Älä ollenkaan huoli syömisiäsi tai niiden puutetta. Sikiö kyllä saa kaiken tarvitsemansa, sillä se ottaa sen sinusta ja sinun kropasta. Syöminen onkin tärkeämpää itse äidille kuin varsinaisesti itse lapselle. Kaiken lisäksi sikiö (tai äiti) ei vielä tuossa vaiheessa tarvitse erityisesti lisäenergiaa. Lisää energiaa tarvitaan vasta raskauden pidemmässä vaiheessa eli siinä vaiheessa, kun sikiö alkaa kasvamaan kokoa ja elopainoa eli n. rv20 eteenpäin ja silloinkin vain n. 300-500kcal verran eli toisin sanoen vain pari voileipää päällisineen ja lasin maitoa. Ei tarvitse siis syödä "kahden edestä" tai muuta vastaavaa. :)
    Syöt sen mitä pystyt ja jaksat sekä huolehdi tarpeellisten vitamiinien saamisesta joko ruoan tai sitten vitamiinitablettien muodossa. Kyllä ne sinulle neuvolassa sanovat jos alkaa näyttää siltä, että tarvitsisit lisää energiaa. Ja silloinkin ne sanovat sen vain siksi, että sinä itse jaksaisit etkä kuihtuisi olemattomiin lapsen myötä. Hyvä keino lisätä ravinnon energiamäärää ilman, että tarvitsee syödä kuin rekkamies, on lisätä syömisiinsä hyviä rasvoja. Laadukasta ekstraneitsytoliiviöljyä salaattiin (tai ruoanlaitossa) ja kouranpohja pähkinöitä (saksanpähkinöissä on paljon hyviä rasvoja). Kroppasi kiittää ja niin kiittää myös pikkuinen masussasi (kalaöljyn on sanottu lisäävän syntyvän lapsen älykkyyttä ja estävän aikuisiässä syntyviä verenkiertosairauksia ;).

    Lääkärikin antaa sinulle juuri sitä mitä tarvitset eli sairaslomaa eli lepoa. Nyt, kun olet kipeänä niin se lepo on ensiarvoisen tärkeää. Tauti tuskin vaarantaa raskauttasi, mutta se väsyttää sinut jos et lepää. Raskaus jo itsessään rasittaa kroppaa aika paljon ja, kun siihen lisätään vielä joku tuollainen ikävä flunssa niin kehosi alkaa olemaan aikamoisen rasittunut. Lämpimiä nesteitä paljon juotavaksi ja sinne peiton alle lepäilemään.

    Doppler voisi olla ihan hyvä jos koet sen helpottavan pelkojasi. Et missään tapauksessa ole heikko jos pyrit rauhoittamaan itseäsi. Rauhallisuus rentouttaa sinua ja kropankaan ei tarvitse kaiken tuon rasituksen lisäksi vielä käydä ylikierroksilla peloissasi. Stressi kuitenkin vapauttaa aina kortisolia kehoon ja liika kortisolitaso ei koskaan ole hyväksi, ei äidille eikä lapselle.

    Toivotaan, että neuvolapsykologilta saisit apua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta tietopaketista! Ajattelin jutella tästä syömishommasta neuvolalääkärin kanssa ensi viikolla, että voiko näin vähällä pärjätä mutta kun oikeesti en vaan saa enempää alas! Onneksi flunssa alkaa olla hiljalleen selätetty. Tilasin siis dopplerin käytettynä ja kauhulla odotan milloin posti sen tuo..

      Poista
  4. Mulla on nyt 25. Rv menossa ja vieläkin maha on aika pieni. Silti tuo vauva on tuolla ihan hyvin kasvanut :) Puolivälin jälkeen maha alkoi oikeasti vasta näkyä niin, että musta ehkä alkoi arvata asioiden laidan. Pahoinvointia mullakin oli johonkin 14.-15. viikoille asti, sitten se helpotti.

    Doppler oli itselleni kyllä suuri pelastus mielenrauhalle. Varsinkin noilla viikoilla, kun liikkeitä ei vielä tuntunut ja seuraavaan ultraan oli aikaa. Sen avulla sai kuitenkin rauhoitettua omaa oloa ja koin sen tärkeäksi. Nyt itseasiassa vasta luovuin siitä (kaveri halusi sen lainaan), kun liikkeet jo tuntuvat päivittäin.

    Huolet on kyllä tosi tuttuja täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai tuo mahan kasvukin on niin yksilöllistä.. itse vaan olen niin pieni kokoinen että mietin missä se kohtu oikeen on tuolla jossain, miksei se tunnu eikä näy vielä. No ehkä näuden huolten kanssa on vaan opittava elämään ja luultavasti ovat aivan ymmärrettäviä näin keskenmenon kokeneena.. :/ Tsemppiä sulle loppuraskauteen, ihanan pitkällä kuitenkin jo nuo sinun viikot :)

      Poista
  5. Mä sain pari päivää sitten dopplerin ja just nyt ajattelen, että siitä maksettu hinta on aika pieni verrattuna siihen, jos saan itselleni edes hetkeksi rauhallisen olon sikiön sydänäänet löytäessäni. Aiemmin olen pitänyt näitä laitteita vähän naurettavina, nyt päinvastoin.

    Kuten aiemman tekstin kommenttikentässä kirjoititkin, voi hyvin olla että mielenrauha tulee vasta vauvan synnyttä. Toisille ei tule silloinkaan - pelot siirtyvät kätkytkuolemiin ja ties mihin. Tärkeintä kaikkien pelkojen ja huolien keskellä olisikin ehkä löytää itselleen keinoja selvitä. Et ole heikko, jos käytät doppleria. Et heikko, jos löydät avun jostain muusta.

    Pääasia, että sun olisi jotenkin helpompi olla.

    Eva, sä olet tosi tärkeä <3

    VastaaPoista
  6. Aika tuttuja tunteita. Minulla oli viime vuoden keväällä kkm. Kaikeksi onneksi se havaittiin jo varhaisultrassa rv 8. Alkio oli koosta päätellen kuollut vain päivää tai paria aiemmin, joten jos olisin saanut ajan sille päivälle kuin halusin, alkio olisi ehkä ollut vielä elossa ja sitten olisi tullut kylmää kyytiä nt-ultrassa. Syksyllä tulin uudelleen raskaaksi ja tulos tuhisee nyt tuossa sylissä. Kotidoppleria en hankkinut, mutta kävin pari kertaa ylimääräisellä neuvolakäynnillä ja kerran avoneuvolassa kuunteluttamassa sykkeet. Tuntui ammattilaisenkin olevan sen verran vaikeaa löytää vauvan sykkeitä, etten uskaltanut kotidoppleria hankkia, koska pelkäsin joutuvani aivan täyteen paniikkiin, jos sykkeitä ei löytyisikään. Pelko menetyksestä kyllä seurasi mukana ihan vauvan syntymään asti joskus lievempänä ja joskus kovempana ja kotidopplerilla olisi ehkä muutaman paniikin saanut vältettyä. Kannattaa helpottaa oloaan kaikin mahdollisin keinoin. Ei se ole heikkoutta vaan viisautta.

    Tsemppiä kovasti ja muista lepäillä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tota justiin pelkään että en löydä dopplerilla sydänääniä ja vedän hirrrrrveen paniikin aikaan, ehkä ihan turhasta. No toivotaan kuitenkin että nää kaikki pelot ja huolet olis turhia ja itsekkin saisin tälläkertaa nauttia raskauden pitkälle ja vauvan syliini.

      Poista
  7. Hei,
    minä en olisi selvinnyt järjissäni ilman kotidoppleria, vaikkakin potkujen myötä käyttö jäänyt vähäiselle, tosin edelleen hiljaisina päivinä varmistan, että Pikkuinen on hengissä. Ei sinun tarvitse verrata itseäsi muihin ja siihen, miten muut selviää ilman doppleria. Jos se helpottaa oloasi, niin se ei mielestäni ole turha hankinta. Sinun taustallasi on vain normaalia olla peloissaan. Itselläni kahden keskenmenon jälkeen ei vielä rv 28+0 ole tullut täyttä luottamusta ja rauhaa, vaan vielä viime viikollakin olen dopplerilla kuunnellut Pientä. Itselläni potkut ovat helpottaneet oloa, mutta alku oli minulle täyttä pelkoa. Hetken rauhan sain varhais- ja nt-ultran jälkeen ja vähän pidempää rakenneultran jälkeen ja ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Tsemppiä alun epävarmuuteen <3

    Toothie rv 28+0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, kyllä nämä pelot kai ovat normaaleita tässä tilanteessa ja tuskin niistä kokonaan eroon edes pääsee. Tsemppiä sullekkin loppuraskauteen <3

      Poista
  8. Hei,
    Minä seurailin alkuvaiheessa kohdun kasvua aina aamuisin ennen sängystä nousua. Yön aikana virtsarakko pääsee täyttymään aina vähän enemmän ja yhdessä makuuasennon kanssa työntää kohtua kivasti esiin. Parhaiten tuntuu ( ja myöhemmin myös näkyy) kun makaa ihan suorana selällään. Jo jalkojen koukistaminen vaikeuttaa...
    Tätäkin tietysti kannattaisi tehdä n. viikon välein niin edistyksen huomaisi paremmin...
    Ja sitten kun nousee sängystä ylös ja käy vessassa, niin hups häviää taas jonnekin pehmeyden sekaan koko kohtu...
    t.a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen yrittänyt tutkia tuota alavatsaa aamuisin sängyllä maatessa, hieman varovasti painellut mutta en kyllä tunne mitään, en oikein edes tiedä mitä etsiä. No ehkä tämänkin homman lääkäri osaa sitten lopulta paremmin ja onhan se kohtu jo jonkin verran kasvanut kun kuitenkin nt-ultrassa todettu elävä sikiö kokoa 12+1 kaksi viikkoa sitten.

      Poista
  9. Ja jos helpottaa, niin pelot ei häviä.. vielä yli rv 20+ vahtii ja pelkää! Jos beibe ei potki niin tulee hepuli, sitten tulee typerä olo, kun alkaa tasainen rummutus.. äidit on tehty huolehtimaan <3 Dopplerilla minäkin olen tähän asti selvinnyt täysi päisenä! Ei se tee heikoksi, vaan huolehtivaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Huolehtiminen toki varmasti kuuluu tähän kaikkeen. Doppler nyt tilattu, katsotaan saanko siitä helpotusta vai kiroanko koko vehkeen alimpaan helvettiin.

      Poista
  10. Meilläkin viime raskaus päättyi kkm viikolla 12. Tai sikiö vastasi n 12 viikkoa mutta alkuperäinen ladkettuaika olisi ollut jo 15vk. Nyt odotellaan taas ja viikkoja 10+6. Eli pitkä matka vielä ennen kuin uskaltaa huokaista. Eilen löysin ekaa kertaa sykkeet dopplerilla ja kyllähän se helpotti. Ultraääni tuo varmuuden vain siihen ultraushetkeen. Samoin doppleri tuo helpotuksen vain siihen pieneen hetkeen mutta voinpahan varmistella aina kun siltä tuntuu. Etenkin kun liikkeet ei tunnu vielä pitkään aikaan etenkään päivittäin. Ja loppuraskaudessa voi olla myös niitä hiljaisia hetkiä että täytyy varmistaa kaiken olevan kunnossa. Ei se dopplerin hommaaminen sinusta hölmöä tee.. ehkä vain hieman onnellisemman..tumpstumpstumps..

    VastaaPoista