kuva: weheartit.com
torstai 4. syyskuuta 2014
Milloin tästä kaikesta tulee totta?
Olen miettinyt milloin raskaus todella konkretisoituu, milloin tulee se tunne "minusta tulee äiti" tai "meistä tulee perhe"? Milloin ymmärrän täysin, että saatan nyt todella saada lapsen, aivan normaalin, elävän, pienen ihmisen syliini kuukausien päästä? Jollain raskaudesta tulee totta heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Minulla se nosti pintaan vain kasapäin tunteita laidasta laitaan. Varhaisultra, ensimmäiset sydänäänet tai edes nt-ultrassa heilutteleva sikiö ei ole kuitenkaan tehnyt tästä kaikesta minulle vieläkään totta. Konkretisoituuko kaikki sitten kun kasvava vatsa alkaa todella näkyä ja olla tiellä, sitten kun voin tuntea vauvan liikkeet vai vasta kun saan hänet käsivarsilleni? Joudunko siihen asti uskottelemaan itselleni, että kyllä tässä raskaana ollaan ja tällä kertaa kaikella on entistä paremmat mahdollisuudet mennä juuri niinkuin pitää. Tällä kertaa minusta todella voi vihdoin tulla äiti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuttuja pohdintoja. Minä yritin uudessa raskaudessa suojella itseäni, ehkä liikaakin. Raskaus muuttui todelliseksi, iloiseksi odotukseksi vast anoin viikolla 35-36. Toivottavasti sinä pääset onnen tilaan nopeammin <3
VastaaPoistaJää nähtäväksi milloin nämä tunteet muuttuvat, saattaahan olla että kaikki konkretisoituu vasta sinä päivänä kun saan ensimmäisen lapseni käsivarsilleni. Kiitos kommentista <3
PoistaVoi Eva, tuttuja tunteita. Minä odotan kovasti sitä, kun liikkeet alkavat tuntua.
VastaaPoistaRauhaa ja hyvää mieltä sinne <3 menköön kaikki hyvin.
Niin minäkin odotan, mutta sitten toisaalta mietin miten sairaaksi se liikkeiden kuulostelu menee jos sinne asti pääsen..
PoistaKiitos kommentistasi, onnea sinunkin odotukseesi <3
Sain eilen nt-ultrassa (viikkoja 13+0) tietää saaneeni keskeytyneen keskenmenon jo viikolla 6+3. Raskausoireet alkoivat vähentyä noin viikko sitten, enkä osannut olla niistä juuri huolissani, niinhän niiden kuuluukin heikentyä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.
VastaaPoistaTätä keskenmenoa en tietenkään ole vielä pystynyt käsittelemään, mutta toiveena olisi silti tulla vielä uudelleen raskaaksi, piankin. Mutta mietin vain, miten sitä uskaltaa enää ikinä luottaa, että raskaus etenee normaalisti, kun tällä ensimmäiselle, toistaiseksi ainoalla kerralla kävi näin?
-Janita
Pahoittelut ikävistä uutisista! Tuo keskeytynyt keskenmeno on kyllä niin katala kun ei anna mitään merkkiä itsestään, ei ollut minullakaan kipuja tai vuotoja ja oireetkin jatkuivat. Toki sikiö oli kuollut vain arviolta 2 päivää ennen nt-ultraa. Nyt kovasti voimia toipumiseen! Annat itsellesi aikaa. Kyllä se uusi raskaus alkaa heti mielessä pyöriä, ja toisaalta se antaa toivoa. Se on toinen mahdollisuus. Minä sain odottaa sitä yli vuoden toivottavasti tulisit itse raskaaksi paljon nopeammin uudelleen. Ja kyllä tämä uusi raskaus on ollut täynnä ilon ja surun kyyneleitä. Toisaalta tätä minä olen vuoden odottanut ja nyt minulla on uusi mahdollisuus mutta mitä pidemmälle raskaus etenee sitä enemmän pelkään että se otetaan minulta jälleen pois. Tsemppiä ja voimia sulle! Ja käsittelet asian rauhassa ja otat oman aikasi toipumiseen, kyllä se kipu jossain vaiheessa helpottaa.
PoistaHirveästi onnea odotukseen! Sulla on aivan ihana blogi, jään seurailemaan! ♥
VastaaPoistahttp://mariannesdiaryy.blogspot.fi/