Neuvolapsykologi oli päivää aikaisemmin kuitenkin eri mieltä. Käyntini hänen luonaan oli yhtä kyynelehtimistä, kun purin ahdistustani. Kävimme keskenmenoa läpi hyvin yksityiskohtaisesti ja nyt näitä sekavia tunteita mitä tämän raskauden aikana on eteeni tullut. Yli tunnin käynnin jälkeen olo tuntui miljoona kyyneltä ja muutamaa huolta kevyemmältä. Joku oli kuunnellut minua, ja sanonut, että kaikki mitä tunnen on ymmärrettävää. Se tuntui hyvältä, vihdoin joku ymmärtää! Käyntejä jatketaan ainakin raskauden loppuun asti kolmen viikon välein.
Päivittäin silittelen vatsakumpuani, mies asettaa sille kätensä. Se ei enää tunnu pahalta, enää se ei ahdista, toisen onni nimittäin. Olen ymmätyänyt, että en voi riistää toiselta oikeutta olla onnellinen vaikka itse olisin kauhuissani. Tämä raskaus ei ole minun taisteluni, se on meidän onni, se kuuluu meille molemmille. On vain omaa tyhmyyttäni jos kiellän meitä nauttimasta tästä. Olen lopettanut vatsani piilottelun ja pukeutunutkin niin, että kaikki voivat nähdä, että minä olen raskaana ja ylpeä siitä!
Onpa hyvä, että saat käydä jatkossa säännöllisesti juttelemassa neuvolapsykologin kanssa tunteistasi ja ajatuksistasi. Ihan huippua, että kotikuntasi tarjoaa tällaista palvelua. Toivottavasti koet myös jatkossa tapaamisten keventävän oloasi.
VastaaPoista-Janita
Ja parastahan tässä oli se, että mulle tarjottiin tätä palvelua ilman että itse osasin sitä pyytää tai kysyä. Ensin epäilytti mutta nyt olen tyytyväinen että otin tämän avun vastaan kun jo pelkästään yhden käynnin jälkeen olo oli niin hyvä. On ihana tietää, että voi puhua jollekkulle "ulkopuoliselle" näistä asioista. Silloin ei tarvitse miettiä loukkaako jotakuta omilla ajatuksillaan. Kiitos kommentista! :)
Poista