Torstaina olen menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa neuvolapsykologia. Tuntuu hyvältä, että vihdoin pääsen tosissani purkamaan näitä ajatuksiani. Tähän asti kun olen jollekkin maininnut pelkoja ja pohdintojani ääneen olen saanut aina vastauksesti "älä stressaa, tällä kertaa kaikki menee hyvin!". Ja nimenomaan se toisten ihmisten luottavaisuus tähän uuteen raskauteen saa minut vielä enmmän ahdistuneemmaksi. Mikseivät muut pelkää, eivätkö he ymmärrä, että pieni mahdollisuus epäonnistumiseen on aina olemassa? Miksei kukaan ota minua vakavasti?
Kotidopplerin kuulokkeista kaikuva jumputus, sekä neuvolapsykologin neuvot ovat nyt oljenkorteni selviytyä tästä poukkoilevien ajatusten ja erinäisten pelkojen viidakosta. Näillä keinoilla yritän tavoitella mielenrauhaa, joka tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta vaikka ylihuomenna alkaa raskausviikko 16. Vatsani pömpöttää jo heti aamusta, iltaisin se on jo komea pallo turvotuksineen. Navasta alaspäin erottuu selkei tumma viiva Linea negra ja minä olen edelleen niin väsynyt ja uuvuksissa, että en tiedä mitään ihanampaa kuin päiväunet.
kuva: weheartit.com
Vaikka minulla ei ole mitään samanlaista kokemusta taustalla kuin sinulla, niin tuo ihmisten ymmärtämättömyys tuli tutuksi tuossa muutama viikko takaperin kun jouduin sairaslomalle viikoiksi nousseen verenpaineen ja jalkaturvotusten takia.. Olin huolesta sekaisin kotona ja pelkäsin että pieni syntyy liian aikaisin eikä sitä voida edes pitää hengissä tai kuolee samantein...
VastaaPoistaKun ystävät samaan aikaan pyytää kahville/kylään: ja kun kerron tilanteen, se vaan kuitataan "no kävellään rauhallisesti sinne kahville" "No ihan pariksi tunniksi vaan"...
Olisi tehnyt mieli vaan huutaa takaisin heille, että mikseivät ymmärrä ja ota tilannetta vakavasti ollenkaan! Jos kyseessä olisi heidän pienokainen, tuskin tulisivat kylään tai kahville, vaan lepäisivät kun on käsketty jotta pienellä on kaikki hyvin...
Juu kyllä aina se ihminen kuka missäkin tilanteessa on asianomainen tulisi ottaa vakavasti, hänen paikalleen kun on niin kamalan vaikea kenenkään muun asettua. Sitä olen ihmetellyt, että vaikka mies on aiemmin kertonut keskenmenon jättäneen syvät jäljet häneenkin on hän tämän raskauden osalta todella luottavainen, miten hän voi sanoa "tällä kertaa kaikki menee hyvin"? Uskooko hän niin todella kaiken jälkeen vai luuleeko että lohduttaa minua niillä sanoilla.. en tiedä.
PoistaIhanaa kun sain sydänäänet kuuluviin <3
VastaaPoistaJoo!<3 Kunhan en nyt tee mitään ongelmaa tästä itselleni että tästä eteenpäin makaan vain kotidoppler vatsalla maaliskuuhun saakka :D
PoistaIhanaa, että kuulit vauvan sydänäänet ja sait itsellesi hetkeksi rauhallisemman mielen!
VastaaPoistaLuin blogisi läpi viikonlopun aikana. Kiitos, että olet kirjoittanut sitä. On tuntunut hyvältä lukea jonkun toisen keskenmenon kokeneen ajatuksia.
Minä pelkään, että jos vielä uudelleen tulen raskaaksi (mitä toivon eniten maailmassa), että pelkojani ei oteta todesta enkä saa tukea niihin. Sillä mitä muuta uusi raskaus voisi olla kuin silkkaa pelkoa, kun ainoa kokemus on se, kun kaikki meni pieleen?
-Janita
Aloin kirjottaa blogia kahdesta syystä, 1. oli se että saan purettua omat ajatukseni jonnekkin ja 2. oli juuri vertaistuen antaminen ja löytäminen. On ihanaa että tänne on eksynyt saman kokeneita, keskenmenosta kun puhutaan lopulta niin kamalan vähän. Uusi raskaus on ollut ihaninta ja kamalinta mitä minulle on tapahtunut, mutta keskenmeno taustalla minut on otettu vakavasti esimerkiksi neuvolassa jossa ihan suosittelivat neuvolapsykologin palveluita.
PoistaToivon, että tulet pian uudelleen raskaaksi, saat kokea onnistuneen raskauden ja ennen kaikkea saat siihen kaiken sen tuen mitä tarvitset! Kaikkea hyvää sulle :)
Kannatan keskusteluapua. Itse tajuan nyt olleeni tyhmä, kun en ottanut tarjottua apua vastaan kesäkuussa. Nyt, kahden psyologikäynnin jälkeen, alkaa henkinen oloni olemaan parempi.
VastaaPoistaVoin kuvitella tunteesi, kuten sanoit aikaisemmassa kommentissa, että uusi raskaus on samaan aikaan ihaninta ja kamalinta. Maailman ihanin asia, jota varjostaa pelko siitä, että jotain meneekin pieleen. Toivon koko sydämestäni, että teillä menee kaikki hyvin ja nauttisitkin jossain vaiheessa raskaana olosta, ilman pelkoja ja huolia. Päivä kerrallaan. Muista, että olemme tukena - jos ei oikeassa elämässä niin täällä virtuaalisessa ainakin :)
Sitä aina niin ajattelee olevansa vahva ja pärjäävänsä yksin ajatustensa kanssa. Mutta kyllä kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Minä kun en saanut kunnolla vuosi sitten käsitellä keskenmenoa niin se on käsiteltävä nyt, ja sitä kipeämmältä se tuntuu kun pitää repiä auki ne vanhat mädät haavat joiden ei silloin antanut parantua kunnolla.
PoistaKiitos ihanasta kommentista! Tästä blogista ja vertaistuesta täällä on ollut korvaamaton tuki koko tämän prosessin ajan keskenmenosta uuteen raskauteen. Äläkä sinä pelkää uutta raskautta, se on uusi mahdollisuus, vaikka se kauhistuttaa se on silti parasta mitä voi tapahtua ja toivon sitä teille koko sydämestäni! :)