Tänään alkoi uusi raskausviikko, puoliväli lähenee hurjaa vauhtia. Eilen oli myös toinen käynti neuvolapsykologin luona, tällä kertaa kyyneleet pysyivät poissa. Kerroin miten keskenmenon yksityiskohtainen läpikäyminen oli tuonut minulle rauhallisemman olon, kun jokin painava olisi pudonnut pois harteilta, kun sain avata luurankoja täynnä olevan kaappini ja siivota sen puhtaaksi jonkun kanssa. Niinpä tällä käynnillä puitiin pintapuolisesti pelkojani tulevaa rakenne ultraa kohtaan, joskin yritän olla ajattelematta sitä liikaa, etten vain anna itselleni lupaa maalailla kauhukuvia siitä. Lisäksi tehtiin rentoutusharjoitus jota voisin tehdä kotonakin lievittämään stressiäni. Psykologin mielestä minulle sopii "päivä kerrallaan"- periaate tässä raskaudessa, näin pystyn ajoittain nauttimaan raskaudesta juuri sillä hetkellä, enkä pääse liikaa murehtimaan tulevaa.
Vatsa on yhtäkkiä oikein kunnolla tullut esiin, sen piilottaminen on jo mahdotonta, joskin paksumman takin alta sitä ei näe. Viikko sitten oli kummityttöni kanssa elokuvissa ja kesken elokuvan tunsin ensimmäisen liikkeen. Siitä lähtien liikkeet ovat tuntuneet voimistuvasti päivittäin, ensin se oli kovinkin hämmentävää, nyt saa lähinnä jo hymyn huulille.
Ensi viikolla on tiedossa matka ulkomaille, jota myös hieman jännitän. Toisaalta lomailu ja arjesta irti päästäminen tekee varmasti hyvää. Työnteko on jo nyt ollut yllättävän raskasta ja olinkin muutaman päivän sairaslomalla selkäkivun vuoksi, ilmeisesti mahan kasvun vuoksi painopiste muuttuu ja lantio sekä alaselän alue kipuilee. Kaikesta huolimatta minulle kuuluu hyvää, olen oppinut nauttimaan raskaudesta hetki kerrallaan.
kuva: weheartit.com
Onpa mukavia kuulumisia! Tekstin perusteella kuulostaa siltä, että voisit paremmin.
VastaaPoistaOlen itsekin miettinyt, että mahdollisessa tulevassa raskaudessa pitäisi yrittää elää sitä kyseistä hetkeä ja päivää. Ikään kuin keskittyä siihen, että juuri sillä hetkellä sikiö kasvaa kohdussa. Olla pelkäämättä joka hetki sitä, mikä voisi mennä pieleen tai että sikiö on kuollut huomaamattani. Ehkä niin on helpompi tai edes mahdollista nauttia raskaudesta ilman mielen valtaamia pelkoja? Sillä se uusi pieni siellä mahassa ansaitsee ihan yhtä lailla äidin onnen tunteen, kuin ensimmäinenkin, jota ei syliin saanutkaan.
Omasta keskenmenosta on aikaa nyt kuukausi. Lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja tänään kohtua on tyhjennetty imulla. Kovin se suru ja tuska vain löi taas vasten kasvoja siinä toimenpiteessä maatessa enkä voinut pidätellä kyyneleitä. Mutta olen myös helpottunut, siitä että ottivat polilla vastaan eivätkä käskeneet vielä vain odottamaan kotona, että raskaustesti muuttuu negatiiviseksi. Mutta myös siitä, että nyt kohtu toivon mukaan on todellakin tyhjä ja hormonitoiminta normalisoitua. Ehkä uuden kierron myötä uusi raskauskin alkaa joskus.
-Janita
ikävä kuulla ettei keskenmenon hoito mennyt ihan niinkuin piti, itsellänikin olisi monta mielipidettä etenkin hoitohenkilökunnan toiminnasta oman keskenmenoni hoidossa muttamutta.. toivottavasti pääset pian uuteen yritykseen, voimia ja tsemppiä!
PoistaKiitos kommentista ja todella päivä kerrallaan eteenpäin, kyllä tällä matkalla on jo paljon onneakin koettu :)
Voi Eva, ihana kuulla kuulumisiasi <3 iloisia sellaisia :)
VastaaPoistaRauhallista mieltä ja onnellisia oloja sinne!
Kiitos Keiju! En tiedä onko kuulumiset iloisia mutta oma mieli on hieman rauhallisempi. Olen ymmärtänyt että murehtimisella ja stressaamisella en tee hyvää vatsassa asustelijallekkaan joten parempi yrittää iloita.
PoistaIhanaa odotusta sinnekkin! :)
Minulla tuli niin onnellinen olo sinun/teidän puolesta tästä tekstistä, että meinasi alkaa itkettämään ;) olen vissiin vähän herkällä päällä. "se" aika kuukaudesta ;) en voi edes kuvitella, miltä ne ensimmäiset liikkeet tuntuu.. <3
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! Tässä on vähän herkällä päällä itse kukin! ;)
PoistaTsemppiä sulle ja koko sydämestäni toivon että saat vielä (toivottavasti jo pian) kokea uuden ja onnistuneen raskauden kaikkine iloineen! :)