keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Mikä minua vaivaa?!

Eilen psykologin kanssa keskusteltiin uudesta syndromasta jonka olen itselläni havainnut ja diagnosoinut, sen nimi on "siihen on vielä aikaa"- syndrooma. Eli tuota lausetta hoen niin itselleni kuin muillekkin ja olen hokenut oikeastaan jo heinäkuusta asti, siitä päivästä kun raskaustesti näytti plussaa. Tänään raskausviikkoja on kasassa tasan 21+0 ja edelleen tuntuu toooooodella kaukaiselta edes ajatus siitä että minusta tulee äiti, meille tulee vauva.

Miten tämä syndrooma sitten ilmenee? No, sanotaanko nyt ihan suoraan, että tulevaa perheenlisäystä ajatellen _mitään_ hankintoja ei ole tehty. Siis ei yhtikäs mitään. Ei edes yhtä vaatetta tai lelua. Enää kyse ei ole ollut siitä, että hankitojen tekeminen pelottaisi niinkuin alkuraskaudessa. Se ei vain tunnu millään lailla luonnolliselta, en koe halua tai tarvetta sännätä lastenvaateosastolle hypistelemään mitään, en ole edes silmäillyt vaunu- tai pinnasänkytarjontaa, saati sitten miettinyt konkreettisesti mitä me edes tarvitsemme vauvaa varten. Eilen jopa pakotin itseni lastenvaateosastolle psykologini kehoituksesta. No, pyörin sielä ehkä korkeintaan 10minuuttia eksyneen oloisena, kosketin muutamaa bodya, rypistin kulmiani ja häivyin.

Ahdistaa, mikä minua oikein vaivaa? Suurin osa odottajista olisi viimeistään nyt tyttölupauksen saatuaa ja rakenneultran hyvien uutisten jälkeen sännännyt rimpsumekko-ostoksille. Missä on mun "äääää ihania vauvanvaatteita!" -fiilis? Älkääkä nyt siis ottako tätä niin, että vierastan koko raskautta, ei suinkaan. Vietän ihania hetkiä mahani kanssa, ihastelen sitä ja sen kasvua päivittäin peilistä. Vauva potkii hurjan paljon, yleensä aamuisin herään muutamaan mojovaan potkuun ja potkuttelu alkaa lähes heti kun asetun päivän aikana aloilleni, ruokatauolla, kahvitauolla ja etenkin iltaisin rojahdettuani sohvan nurkkaan. Jokainen potku ja töytäisy saa minut hymyilemään. Onko tämä normaalia ja ennenkaikkea ohimenevää? Vai joudunko todella seuraavien kuukausien aikana pakottamaan itseni ostoksille, sillä ihan oikeasti aikaa ei välttämättä ole tätä menoa ihan niin paljon kuin annan itseni uskoa, jossain vaiheessa se vain loppuu kesken..

kuva: weheartit.com


2 kommenttia:

  1. ehkäpä kannattaa ajatella asiaa käytännön kannalta. Vauva tarvitsee niitä vaatteita. Vauva tarvitsee pinnasängyn, turvakaukalon, yhdistelmävaunut jne.. Ja se ei ole ollenkaan ihan helppoa selvittää minkälainen istuin on paras mahdollinen teidän vauvalle, teidän autoon ja teidän käyttöönne. Ja vaunut. Uudet vai käytetyt, minkä merkkiset? Minkälaiset mahtuvat teidän eteiseenne jne.. Ja ihan vaan vinkkinä että vaikka kaiken ostaisi käytettynä niin silti niihin menee rahaa, ja aika paljon. Kannattaa siis aloittaa jo haaliminen jostain päästä.. Eipähän tarvitse sitten lasketunajan koittaessa kerätä kaikkea kasaan ja maksaa kaikkea samasta tilistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedostan tämän kaiken. Ja sehän tässä ahdistaa ja siksi kysynkin itseltäni "mikä minua vaivaa?" Miksi en siis toimi. No sain tietää tänään että äitini on jo hankkinut pinnasängyn lahjaksi, jotain tavaroita ajattelin pyytää joululahjaksi ja suuremmat hankinnat kannattaa tehdä vasta joulun jälkeen kun olemme muuttaneet. Kyse ei ole siitä että lapsi jäisi ilman mitään tarvittavaa vaan siitä etten haluaisi pakottaa itseäni innostumaan näistä ostoksista, eikö esim vauvanvaatteiden hypistelyn pitäisi olla ihanaa?! Mainittakoon myös että rahaa näihin hankintoihin on myös säästetty paljon, kyse ei ole siis piittaamattomuudesta vaan jostain muusta..

      Poista