Onnellisia hetkiä

Olen hyvin tyytyväinen, että se syvä, odottamaton ja täysin uusi onnen tunne on pysynyt minussa koko raskauden ajan. Se on käsittämätön tunne, jollaista en ole kokenut kuin kerran aiemmin vain hetken aikaa, silloin kun viimeksi olin raskaana, kunnes en enää ollutkaan.

Se tunne nousee aina uusiin sfääreihin, jokaisen vatsassani tuntuvan potkun ja mukkasun myötä. Tunnen sen voimakkaana myös silloin kun katson kaunista vatsaani peilistä hymyilen, miten uskomattoman ihana se onkaan! Onnellisimmat hetket olen kuitenkin viime aikoina viettänyt kotisohvalla. Näitä hetkiä ovat ne kun mieheni silittää vatsaani, suukottaa sitä ja sanoo vauvalle jotakin. Tai kun hän laskee päänsä vatsalleni ja sulkee silmänsä. Kun katson häntä ja hänen onneaan en voi olla enää kiitollisempi tästä kaikesta, vihdoin me olemme tässä tilanteessa. Tuntuu, että nämä hetket ovat korvaamattoman arvokkaita.

Ehkä tämä raskaus on tuntunut näin ihanalta myös siksi, että en ole kärsinyt juurikaan mistään vaivoista. Turvotusta ei ole ainakaan vielä tullut, painoakin vain vajaa 4 kiloa. Olen edelleen energinen ja jaksan työpäivät, vaikka niiden jälkeen olenkin uupuneempi. Hemoglobiinikin on pysynyt hyvänä. Nukun hyvin, herään yleensä kerran wc:hen ja kylkeä käännän unissani, harvoin herään asentoa vaihtamaan. Selkäsäryt eivät ole vielä pahemmin vaivanneet ja supistustenkin määrä on vähentynyt huomattavasti. Kaikki on tähän asti sujunut todella hyvin ja meidän onnemme kasvaa päivä päivältä. Ja kuvitella nyt eletään jo 30. raskausviikkoa, miten nopeasti aika kuluukaan kun aluksi tuntui siltä, että se ihan matelee!

kuva: weheartit.com