Hyvää ja huonoa tuuria vai normaalia elämää?

Olen viimeaikoina miettinyt paljon miten tähän tilanteeseen elämässä on päästy. Välillä tuntuu kuin olisin saanut lottovoiton tullessani uudelleen raskaaksi. Tuntuu kuin hyvä onni olisi vihdoin löytänyt luokseni. Mutta oliko raskautumisessa kyse millään lailla tuurista? Sehän on kuitenkin varsin normaalia, että nainen tulee raskaaksi kun ehkäisyä ei ole, suurimmalle osallehan käy näin. Joten oliko onnella mitään tekemistä tässä asiassa, vai olenko vain normaali nainen joka tulee raskaaksi niinkuin lähes kuka vain muukin?

Ehkä tässä tuurilla ei ollut osuutta asiaan, mutta tilastojen valossa olen kuitenkin kokenut ainakin sen huonotuurisen osan, saamalla keskenmenon viime vuoden kesäkuussa 12. raskausviikolla. Sanotaan että noin puolet hedelmöittyneistä munasoluista ei etene raskauteen asti. Varhaisia keskenmenoja tapahtuu paljon naisten luullen niitä kuukautisiksi, normaalia siis. Mikäli alkion sydämen syke havaitaan raskausviikolta 6 eteenpäin on raskaudella arvioitu olevan 90% mahdollisuus jatkua normaalisti. Minun alkiollanihan tuo syke silloin havaittiin. Mahdollisuudet raskauden onnistumiseen nousivat joka viikko ja olin raskausviikollani 11+0 vain muutaman prosetin huono-onnisten joukossa kun sikiöni sydän pysähtyi. Erittäin huonoa tuuria siis sanoisin.

Nyt kun olen tässä uudessa raskaudessani käynyt supistusten vuoksi tarkastamassa välillä kohdun suun tilannetta (joka edelleen on siis täysin normaali) minulle sanottiin, että vain pienellä prosentilla supistukset aiheuttavat vaikutuksia kohdun suun / -kaulan tilanteeseen, ja vielä harvemmilla tämä johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. Mutta kun huono tuuri on osunut minuun jo kerran, eikö niin voi käydä uudelleen. Olen kahlannut läpi tilastoja ennenaikaisesta syntymästä, kohtukuolemasta, raskausmyrkytyksestä ja kaikenmaailman komplikaatioista miettien osuuko huono tuuri kohdalleni joidenkin näiden muodossa vai voiko kaikki mennä ihan hyvin. Olisiko hyvää onnea jos kaikki sujuisi ilman suurempia ongelmia tai murheita? Vai olisiko se vain yksi normaali raskaus useiden muiden joukossa?

Ehkä me itse päätämme olemmeko onnekkaita ja onko vaistoinkäymiset osa normaalia elämää vai pelkkä hirvittävä epäonni joka osui juuri omalle kohdalle. Ehkä kokemukset muokkaavat ajattelutapaamme niin, että osalle ihmisistä päivän selvältä kuulostavat asiat ovat toiselle yhtä suurelta onnen potkulta tuntuva asia kuin lottovoitto. Joka tapauksessa minä koen olevani todella hyväonninen kun kohdussani potkii ja hikottelee oma lapseni, hänen sydämensä lyö tihein lyönnein ja hän kasvaa päivä päivältä. Ja minä vain toivon, että säästyisin suuremmalta epäonnelta, että tämä kaikki voisi mennä ihan vain normaalisti.

kuva: weheartit.com