Nyt kun keskenmenon pelko on jäänyt taakse ja raskaus on jo näin pitkällä on uudet murheet nostaneet päätään. Olen ollut nyt kaksi viikkoa sairaslomalla supistusten vuoksi. Ne eivät ole olleet kovin kivuliaita, ehkä enemmänkin epämukavia, sellaisia että ne tuntee, vatsa menee kivikovaksi ja on inhottava olla. Hetken kuluttua tunne häviää. Näitä supistuksia tuli työpäivinä jopa yli 20 kappaletta. Nyt kun olen voinut ottaa iisimmin, päivästä riippuen supistuksia tulee noin 5-10, edelleen herään niihin jopa keskellä yötä. Kaksi viikkoa sitten kaikki oli kuitenkin kunnossa, paikat eivät olleet pehmenneet, kohdunsuu oli kiinni, kohdunkaula ei tuntunut lyhentyneen, sain vain kiellon olla tekemättä mitään raskasta.
Tämä kaikki on kuitenkin saanut pelkäämään ennenaikaista synnytystä ja mainitessani tästä pelosta miehelleni hän meni lähes hysteeriseksi "nyt pitää olla varovainen ettei vaan niin käy!". Hän ei ilmeisimmin ollut osannut ajatella asiaa. Tämä on kuitenkin normaalia, yritän ainakin vakuutella itselleni. Ylihuomenna palaan töihin lääkärin sanojen mukaan "kokeilemaan" työntekoa. Jos se tuntuu liian raskaalta aloitetaan uusi sairasloma, olen tähän suostuvainen, en halua ottaa riskejä. Toivon vain, että supistuksista huolimatta raskaus etenee täysiaikaiseksi. Vauvan terveys on minulle nyt kaikki kaikessa. Lisäksi meillä on tammikuussa edessä muutto ja toivon todella, että ehtisimme saada kaiken valmiiksi ennen vauvamme syntymää.
Synnytyspelko on muutenkin vahva, en edes halua kirjoittaa siitä aiheesta blogiin vielä juuri mitään. Se tuntuu niin isolta asialta, ahdistavalta ja kaikella lailla pelottavalta. Aika pelkopolille on tammikuussa ja ajattelin, että ennen sitä en halua säikytellä itseäni aiheella yhtään enempää. Toki olen siitä puhunut psykologini kanssa, mut hän ei ole ymmärtänyt minua ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, joten jätän sen asian puimisen pelkopolille. Ehkä keskusteltuani ahdistuksestani siellä voin kirjoittaa siitä ja kaikista niistä ajatuksista myös tänne, mutta vielä en ole siihen valmis.
kuva: weheartit.com
Minä säikähdin illalla, kun supistukset muuttuivat kivuliaiksi ja kävin näytillä sairaalassa. Onneksi kaikki oli hyvin. Lääkäri sanoi ihanasti, että vaikka supistukset huolestuttavat, ne eivät tarkoita sitä, että raskaus päättyisi huonosti tai ennenaikaisesti. Eivätkä sitä, että minä tai vauva voisimme huonosti. Raskaudet ovat erilaisia.
VastaaPoistaVoi kun sitä osaisikin olla pelkäämättä ja huolehtimatta liikaa! Hyviä vointeja sinne <3 ja tsemppiä töihinpaluuseen.
Hui, vohan supistukset sentään kun meitä kiusaavat! Iseänikin valvottivat viimeyön rankan iltavuoron päätteeksi. Pitänee viikolla soitella neuvolaan pitääkö tilanne tarkistaa millon uudelleen, etteivät supistukset vain tee muutoksia kohdunsuulle. Työkaverini kertoi että hänellä alkoi paikat pehmenemään jo rv26 ja saikin sairasloman loppuraskaudeksi. Noh, supistuksista ja tästä huolimatta raskaus meni yliaikaiseksi ja käynnistettiin lopulta, että ei se todella sitä aina enteile, että vauvalla olisi hätää tai olisi just nyt syntymässä, onneksi!
VastaaPoistaKoitetaan nyt kuitenkin jaksaa, ja toivotaan että päästään lähelle laskettua aikaa ilman mitään turhia huolia! <3
Mulla supistukset alkoivat 19 viikolla ja paheni rv 25 jälkeen, mutta muutoksia alkoi tapahtuun vasta rv 35llä, onneksi! Sillon kun ne ei olleet kovin pahat, itseasiassa ihan tykkäsinkin niistä, tiesi että kohtu on jossakin toimintakunnossa. Kivuliaita supistuksia oli joka päivä (jonkun mukaan ne eivät saisi tuntua kipeiltä koko ajan) mutta onni oli matkassa ja synnytys alkoi 38+3 ja kesti kolme päivää, joten eipä ne supistukset kuitenkaan kovin vahvoja olleet :D Ihanaa et oot saanut ajan pelkopolille, mulla kesti yli 3kk saada aika tapa-arvioon ja sainkin sen sitten 38+0 päivälle ja viikon päästä piti jatkaa kun ei synnytystavasta tiedetty, että miten oltais synnytetty, vauva ei malttanutkaan sitten odotella siihen asti :D Onnea että raskaus edennyt jo noin pitkälle! <3
VastaaPoistaJoo lääkäri myös kertoi ettei se paikkojen "pehmeneminen" edes välttämättä tarkoita ennenaikaista synnytystä mutta sitä riskiä ei koskaan viitsi ottaa. Onneksi nyt näyttää siltä että nämä supistelut ovat ihan täysin harmittomia omalla kohdallani, ainakin toistaiseksi ja hyvä niin. Saan siis olla töissäkin vielä normaalisti.
VastaaPoistaToivottavasti tässäkin kaikesta huolimatta täysiaikaisille viikoille päästäisiin. :)