maanantai 23. kesäkuuta 2014

Avoimuudesta

Olen ymmärtänyt, että todella moni kärsii lapsettomuudesta ulkopuolisten tietämättä. Minä itsekkään en voi tietää kuinka monessa makuuhuoneessa omassa tuttavapiirissäni yritetään saada toivottu raskaus aikaan, ja kuinka moni saattaa tälläkin hetkellä olla lapsettomuushoidoissa. Ne ovat yksityisiä, henkilökohtaisia asioita, joita harva haluaa tai pystyy jakamaan ulkopuolisille. Usea pari haluaa pitää tälläiset asiat itsellään, kertoa sitten kun raskaus on saanut alkunsa kokemistaan vaikeuksista, ja moni varmasti vain on onnellinen onnistumisestaan, kertomatta kenellekkään paljonko ja kuinka kauan onnellista uutista on odotettu.

Minä olen ollut koko ajan rehellinen ja avoin. Vanhempani, siskoni ja ystävät tiesivät, että ehkäisy ei ollut käytössä. Muutaman kerran kun kuvittelin olevani raskaana jännitettiin ystävien kanssa mitä testi näyttäisi. Jopa kerran mietin ääneen baarissa uskallanko juoda mitään alkoholipitoista jos olenkin raskaana.

Kun vihdoin teimme positiivisen testin lähetin siitä kuvan usealla ystävälle. Vanhmmille kerroimme varhaisultran jälkeen. Lopulta raskaudesta tiesi usea taho, myös työpaikalla olin asiasta kertonut. Näin ollen moni myös tuli kuulemaan surullisen uutisen kun raskaus meni kesken. Ja luonnollisesti moni arvaa, että uutta raskautta ei ole kuulunut.

Olen puhunut lääkärikäynneistä avoimesti kaikille, varsinkin kysyttäessä en ole jättänyt vastaamatta. Olen pystynyt puhumaan vaikeuksistamme saada raskautta alulle, kiertohäiriöstäni ja ylipäätään kaikesta mitä olemme kokeneet tähän asti. Jopa sen olen sanonut ääneen, miten raskasta kaikki on ollut henkisesti, miten meitä on todella koeteltu.

Ja miten tämä kaikki on otettu vastaan? Kaikki ovat olleet ymmärtäväisiä, moni halunnut olla tukena ja kysellyt kuulumisia. Tuntuu hyvältä kun ihmiset lähellä tietävät, ei tarvitse esittää mitään muuta kuin tilanne todellisuudessa on, ja ennen kaikkea on mahtavaa tuntea miten moni välittää. Ja miten moni muu toivoo myös, että meistä jonain päivänä tulisi onnelliset vanhemmat.

kuva: weheartit.com

2 kommenttia:

  1. Minulla ja miehellä on tästä kertomisesta vähän ristiriitaiset tunnelmat. Mies ei oikein olisi halukas kertomaan, koska uskoo että sitten läheiset kyselee vain enemmän milloin sitä tapahtuu mitäkin. Itse olisin sen kertomisen kannalla, koska tämä salassa pitäminen se vasta vaikeaa onkin. Olen parhaimmille ystävilleni asioista kertonut avoimesti kun ovat kyselleet, mutta omalle perheelleni en vielä ole pystynyt. Sisaruksia minulla on kuitenkin monta, enkä tiedä miten he asiaan reagoisivat tai miten vanhemmat. Kumpikin mietimme kerrotaanko vasta sitten kun vihdoin olen raskaana vai nyt sitten kun elo-syyskussa aloitamme lapsettomuushoidot. Itse olen kertomisen kannalla. Ehkä itse kerron omalle perheelleni tulevan syksynä ja mies kertoo omalle, kun siihen on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on mennyt juurikin noin, että molemmat on kertoneet "omille tahoilleen" oman mielen mukaan. Mielestäni on helpompi olla kun voi jakaa tätä taakkaa muille. Enkä ainakaan halua valehdella jos joku asiasta kysyy. Eiköhän teilläkin se yhteinen sävel löydy :)

      Poista