Lapseton lapsien keskellä

Viikonloppuna olin lastenkutsuilla, kummityttöjeni vuoksi tietenkin. Pidin pienemmästä huolta ja leikin isomman kanssa myös. Lapsia oli monen ikäisiä, heidän vanhempiaan tai isovanhempiaan ja sitten minä. Tuntuu kuin olisin erottunut joukosta, kuin värikkäässä kankaassa olisi ollut se yksi musta läikkä. Ihan kuin minusta olisi näkynyt kilometrin päähän että olen erilainen, että minulla ei ole lapsia.

Hautasin kuitenkin nämä ajatukset syvälle mieleeni ja nautin lapsien seurasta. Imin itseeni vilpittömiä hymyjä ja lasten ihanaa naurua. Halasin kummityttöjäni, vaihdoin toiselle vaipan ja syötin välipalaa, yhdessä maalattiin ja leikittiin. Päivä oli loppujen lopuksi aivan mahtavaa laatuaikaa noiden ihanien tyttöjen ja heidän ystäviensä kanssa.

Syvällä jossain kuitenkin edelleen kirpaisee ja mietin itsekseni miksi minulle kävi näin? 

kuva: weheartit.com

Mietteitä äitienpäivästä

Vasta tänään havahduin siihen, miten hyvin mennyt äitienpäivä sujui. Suurimmat menkkakivut oli kärsitty edellisenä päivänä. Sain nauttia äitienpäivälounaasta kolmen ihanan äidin kanssa, siskoni, äitini ja mummoni. Olen kiitollinen jokaiselle heistä, ja ihailen heitä, äitinä, sekä tärkeänä ihmisenä omassa elämässäni. Minulla on heiltä paljon opittavaa, äitiydestä ja elämästä ylipäätään. Jokainen heistä on vaikuttanut minuun ja käsityksiini.

Koko päivänä en surrut omaa kohtaloani olla olematta äiti sillä vielä vuosi sitten luulin että tänä vuonna viettäisin ensimmäistä äitienpäivääni. Viimevuonna olin kuitenkin paljon enemmän äiti kuin nyt, silloin olin toisella kuulla raskaana. Jotenkin tässä vuoden aikana olen toivonut uuden mahdollisuuden lisäksi myös jonkinlaista sisäistä rauhaa. Rauhaa tunteiltani, rauhaa siltä kaipuulta ja kiduttavalta epäreiluudelta. Nytkö olen sen löytänyt? Nyt kun kaikista päivistä eniten juuri äitienpäivän olisi luullut herättävän minussa tunteiden myrskyn olin onnellinen ja rauhallinen, pidin miestäni kädestä kiinni ja rakastin. Onnittelin rakkaista äitejä ympärilläni, silityn kummityttöni poskea, nauroin. Koin kiitollisuutta omasta äidistäni, joka on elänyt kanssani kaikki vuoden aikana koetut tuskat ja surut, katsoin mummoani arvostaen hänen elämäänsä, viisauttaan. Kaikki tuntui olevan hyvin, vaikka en saanutkaan kukkia tai aamiaista sänkyyn. Vaikka meillä ei raikaa lapsen nauru, vaikka me olemme edelleen kaksin ja vaikkei minussa kasva uutta elämää. Ehkä vihdoin olen oppinut olemaan armollinen itselleni, ettei minun tarvitse olla katkera tai kateellinen.

kuva: weheartit.com

Piinailu ohi!

Ensinnäkin kiitos kaikille kanssani piinaileville ja jännittäville! Tänään aamulla kuitenkin wc-käynnillä toivotin kuukautiset tervetulleiksi eli dpo 14 muuttui kiertopäiväksi 1. Pettymyksen tunne oli tiessään, taisin huokaista helpotuksesta. Vaikka raskaus onkin toivottu, odotan kauhulla plussatestiä, sitä pelkoa ja paniikkia.

Taidan tänään lapsettomien lauantain ja uuden kiertoni kunniaksi nauttia muutaman lasin viiniä ja huomenna viettää laatuaikaa oman ihanan äitini kanssa! Siis ihanaa huomista äitien päivää kaikille äideillä ja toivotaan, että jokainen äidiksi haluava saisi sitä vielä äitinä viettää.

Vainoharhainen

Tänään on Dpo 10 ja nyt pelottaa. Pelottaa, että olen raskaana. Dpo 6 tuntui kipeää nipistelyä kohdulla, ajattelin heti "voi ei, kiinnittyminen!". Viikonloppuna luulin saaneeni flunssan kun lämmöt huiteli yli 37 joka mulle kovin korkea, vaan en minä kipeä ole. Eilen kipeytyi nännit (yleensä näin tapahtuu vain ovulaation jälkeen). Vatsa on turvonnut kuin ilmapallo, jo heti näin aamusta vaikken ole vielä mitään syönytkään.

Yksi raskaustesti on vielä jäljellä, mutta en tiedä miten uskaltaisin koskea siihen ja milloin. Pelottaa, ei siksi, että tulen pettymään kun testiin ilmestyy tuttu yksi viiva, sitä lähinnä odotan, se pettymys on jo ihan tervetullut. Sitä pakokauhua minä pelkään, jos saankin positiivisen tuloksen. Pelkään mitä mies ajattelisi ja ennen kaikkea mitä minä ajattelisin. Viime kesä meni täysin pilalle keskenmenon vuoksi, nytkö tämä kesä sitten elettäisiin pelossa, että se kaikki tapahtuu uudelleen? Eikä! Luultavasti kuitenkin viimeistään viikonloppuna kun menkat alkavat, kaduttaa että edes kirjoitin tämän tekstin, että olin näin vainoharhainen näistä "oireista" ja tästä "tunteesta".

kuva: weheartit.com

E-pillereistä

Tuntuu, että tämä vauvakuumeilu on muodostunut yhdeksi omaksi elämän jaksoksi. Kuin olisi ollut ensin luku 1. Ehkäisy ja nyt luku 2. Ei ehkäisyä. Olen nyt alkanut väkisinkin ajattelemaan tuota mennyttä ajanjaksoa ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut minuun ja jopa elämääni nyt.

Minullehan määrättiin e-pillerit nuorisoneuvolassa kun olin 15-vuotias. Olin itse mennyt paikalle kun edellisenä iltana seksin aikana kondomi oli hajonnut ja tarvitsin jälkiehkäisyä. Se annettiin, vaikka kuukautiseni eivät olleet edes alkaneet. Olin alipainoinen ja kärsin syömishäiriöstä. Suurella todennäköisyydellä en olisi edes voinut tulla raskaaksi.

Tähän kuukautisten puuttumiseen siellä ehdotettiin e-pillereiden aloittamista, koska myös "seurustelin" ja harrastin jo seksiä. Niinpä aloin syömään pillereitä heti rippileirin jälkeen, ja niin ne kuukautisetkin tulivat, ihan ensimmäisen kerran minullekkin. Lopulta kuukautisista tuli jopa riesa, ja aloin syömään pillereitä omin päin kaksi liuskallista putkeen, jolloin sain pidennettyä kiertoani niin että kuukautiset tulivat vain kuuden viikon välein, se oli mahtavaa!

No, nyt kun en ole syönyt pillereitä enää kahteen vuoteen kärsin edelleen epäsäännöllisestä ja pitkästä kierrosta. Lopettaessani pillerit sain odotella useita kuukausia, että uusi kierto alkoi. Lopulta tein vuosi sitten positiivisen raskaustestin pitkästä kierrosta (ja myöhäisestä ovulaatiosta) huolimatta kp47.

Vaikka myös raskaus, keskenmeno ja kohdun lääkkeellinen tyhjennys sekoittivat hormonitoimintaa ja kuukautiskiertoa entisestään, olen silti varma että e-pillereiden pitkäaikaisella käytöllä on oma osuutensa. Niin luonnoton ajatus kun pillereissä on "estä itseäsi tulemasta raskaaksi". Vaikka osa raskautuu pillereiden läpi, tai unohtaen välistä yhden, uskon itse kuuluvani siihen ryhmään, jolla pillerit aiheuttavat hedelmättömyyttä tai ainakin hormonaalista epätasapainoa, sekoittavat kropan. Lisäksi olen huomannut vapautuneeni tietyistä mielialaongelmista, ja jopa seksiä tekee enemmän mieli kun ei ole tuota ehkäisyä käytössä.

Niin mahtavalta kun pillereiden aloitus kymmenen vuotta sitten tuntui, seksi ilman kondomia, ei huolen häivää ja ne odotetut kuukautiset, olisin toivonut, että minua olisi varoitettu, kerrottu haittavaikutuksista ja ongelmista. Sen sijaan pilleripaketti lähes tyrkyttäen lyötiin käteeni ja siinä se pysyi kahdeksan vuotta, josta syystä lapsen saantini saattaa olla nyt vaikeutunut epäsäännöllisen kierron myötä.

kuva: weheartit.com

Vappu ja sen tuomat ajatukset

Vappu on se viimeinen kevään merkki. Nyt on lopulta aika myöntää, että kesä tulee ja lähenee päivä kun keskenmenosta tulee vuosi aikaa. Ja ennen kaikkea, että on kulunut vuosi ilman uutta raskautumista. Se sattuu, mutta on totta.

Vuosi sitten tähän aikaan vatsassani kasvoi pieni ihmisen alku. Hänen oli määrä syntyä jouluna. Kuvittelin olevani jouluna synnärillä, ehkä jo oma lapsi sylissäni, väsyneenä mutta onnellisempana kuin koskaan. Jouluna meillä ei kuitenkaan ollut lasta, oli vain sama suru jota oltiin jo puoli vuotta kannettu, ja odotettu uutta mahdollisuutta. Vuosi sitten kuvittelin tämän kevään olevan ihmeellistä aikaa, kuvittelin tekeväni keväisiä vaunukävelyitä, meillä olisi ehkä uusi koti, oma piha. Vopputorilla oltaisiin käyty kolmistaan, ensimmäinen vappupallo lastenvaunuissa kiinni. Ja minkälainen olisikaan ollut ensimmäinen kesä puolivuotiaan lapsen kanssa!

No nyt elämme vappua kahdestaan, mutta minussa elää pieni toivo, että vatsassani voisi pienenpieni hedelmöittynyt munasolu kiinnittyä ja että ensi vuonna kaikki nuo odottamani asiat voisivat käydä toteen...

kuva: weheartit.com

Ovulaation ohi

Sain toissapäivänä ovulaatiotestiin tummat viivat (kuluttelen niitä pois kaapeista). Eilen illalla vatsa tuntui oudolta, aralta. Tänä aamuna heräsin helvetillisiin viiltäviin kipukohtauksiin jotka sijoittuivat oikealle puolelle alavatsaa. Niinpä se ovis taisi sittenkin tapahtua tässä kierrossa, todella myöhään tosin. Eipä silti taida tarvitse jännitellä loppukiertoa, petipuuhissa on ollut hiljaista.

Eilen saatiin riita aikaiseksi, nukkumaan mentiin ilman sen kummempaa sovintoa. Tänään olen koko päivän töissä myöhään illalla, joten ohi taitaa mennä tämä ovulaatio.

Hyödynnetty tai ei, olen onnellinen, että kroppa toimii sen verran että ovulaatio kaikesta päätellen tapahtuu. Hyvä niin. Mikäli olen oikeassa uusi kierto alkaa kahden viikon kuluttua.

kuva: weheartit.com