Vuosi sitten tähän aikaan vatsassani kasvoi pieni ihmisen alku. Hänen oli määrä syntyä jouluna. Kuvittelin olevani jouluna synnärillä, ehkä jo oma lapsi sylissäni, väsyneenä mutta onnellisempana kuin koskaan. Jouluna meillä ei kuitenkaan ollut lasta, oli vain sama suru jota oltiin jo puoli vuotta kannettu, ja odotettu uutta mahdollisuutta. Vuosi sitten kuvittelin tämän kevään olevan ihmeellistä aikaa, kuvittelin tekeväni keväisiä vaunukävelyitä, meillä olisi ehkä uusi koti, oma piha. Vopputorilla oltaisiin käyty kolmistaan, ensimmäinen vappupallo lastenvaunuissa kiinni. Ja minkälainen olisikaan ollut ensimmäinen kesä puolivuotiaan lapsen kanssa!
No nyt elämme vappua kahdestaan, mutta minussa elää pieni toivo, että vatsassani voisi pienenpieni hedelmöittynyt munasolu kiinnittyä ja että ensi vuonna kaikki nuo odottamani asiat voisivat käydä toteen...
kuva: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti