Minulla ei oikein ole mitään kirjoitettavaa tänne, samat ajatukset kiusaavat päivästä toiseen. Aika tuntuu kuluvan hitaasti ja joka päivä huoli muuttuu enemmän peloksi. En tiedä miten pysyn järjissäni vielä vajaan neljä viikkoa np-ultraa odotellessa. Raskausoireet jylläävät, muttei mikään tuo rauhaa. Olen myös kerran vuotanut minimaalisen määrän verta ja panikoinut itseni väsyksiin.
Yritän välillä unohtaa koko raskauden ja antaa mielelleni sen tarvitseman rauhan, kunnes kauhukuvat valtaavat mielen. Pelkään, että sama painajainen toistaa itseään. En ole kertonut raskaudesta juuri kenellekkään, kuin varjellakseni sitä kaikelta pahalta. En tiedä mitä tehdä jos tämä kaikki otetaan minulta pois uudelleen.
kuva: weheartit.com
Täällä on myös kovin levotonta välillä. Huolestuttaa onko kaikki hyvin. Raskaudesta ei ole monelle kerrottu, isommat lapsetkaan eivät tiedä vielä. Päätettiin odottaa ensimmäiseen ultraan joka on ensi viikolla. Viikkoja tänään 12. Pieni huokaisu, tänne asti on päästy. Voimia sinulle, kyllä se hyvin menee!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Ja tsemppiä teillekkin ultraan, toivottavasti saatte hyviä uutisia :)
PoistaItseä pelotti aivan järjettömästi 13 viikolle asti tuo pienokaisen menetys! Siis yötä päivää päässä jylläs ajatus keskenmenosta ja ei mitenkään saanut rauhaa ajatukselta. Oli aivan kamalaa aikaa :/ Hirveetä elää niiden ajatusten ja pelkojen kans, varsinkin kun tiesi että itse ei voinut mitenkään vaikuttaa tapahtumiin.
VastaaPoistaNiinhän se on mutta minä tiesin jo ennen uuden raskauden alkamista että tälläistä hermoilua se tulisi olemaan kun uudelleen tulen raskaaksi. Ei auta kuin hermoilla ja odottaa ja toivoa. Jos sama tapahtuu uudelleen se on vain sitten otettava vastaan, riskit on aina olemassa. Kiitos kommentista!
Poista