Toki tiedän, että pahoinvointi voi tullla ja mennä, kuten muutkin raskausoireet. Olisin kuitenkin paljon rauhallisimmin mielin jos jokin oire mustuttaisi minua jatkuvasti ja ainakin päivittäin, että olen raskaana, enkä vain luule olevani. Nyt en tiedä miten kykenen odottamaan reilun kaksi viikkoa nt-ultraan. Miten pysyä järjissään? En ole soittanut neuvolaan kertoakseni näitä huolia, en tiedä pitäisikö. Mitä he voisivat tehdä, joko suostuisivat etsimään sydänäänet? Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa lähteä yksityiselle ultrauttamaan itseäni, ja rehellisesti sanottuna pelkään liikaa mitä siellä selviäisi. Yhtäkkiä viimeisetkin rippeet toivosta tämän raskauden onnistumisesta ovat karisseet pois, enkä löydä uskoa siihen että kaikki voisi mennä hyvin. Pelottaa aivan helvetin paljon.
kuva: weheartit.com
Tuo on niin hirveää, raastavaa aikaa! Minulle hoettiin että usko vaan, kyllä se on siellä, NAUTI NYT tästä raskaudesta! Ekat 4-5kk oli ihan helvettiä, en osannut nauttia yhtään tippaa, en vaan pystynyt, olin joka päivä varma että vauva on taas menehtynyt ja joudun ultrassa kohtaamaan liikkumattoman ihmisetaimen...Mutta nyt on enää kuusi viikkoa laskettuun ja kaikki on mennyt upeasti! Huolimatta siitä, että alussa oireet vain loppuivat, eikä niitä ole muutenkaan juuri ollut. Voimia sinulle <3 Facebookissa on muuten parikin huippuryhmää keskenmenon kokeneille, jos kaipaat vertaistukea. Minua ne ovat auttaneet
VastaaPoistaKiitos kommentista! Luulen että mulle henkilökohtaisesti se np-ultra on se pahin etappi saavuttaa, silloin viimeksi huonot uutiset tulivat, sitä jännitän eniten ja luulen että mikäli sen yli päästään tämä raskaus konkretisoituu ihan eri tavalla. Nyt vaan toivoin että tämä kaksi viikkoa menee nopeasti ja pysyn järjissäni.
PoistaOlet jo viikolla 10 ja pahoinvointihan voi silloin jo helpottaa? Kaikki voi ihan oikeasti olla hyvin. Olen viikon sua "jäljessä" ja mullakin oireet vaihtelee ihan todella paljon, välillä en meinaa päästä ylös sängystä kun on niin kamala olo ja välillä olo on taas normaali. En nyt osaa sanoa, voinko varsinaisesti suositella keskustelupalstojen lukemista, mutta Kaksplussan maaliskuisten viestejä olen lueskellut ja siellä monella pahoinvointi on jo helpottanut tuossa vaiheessa. Itse olen kokenut kaksi keskenmenoa, joten toki silti ymmärrän huolesi. Itse olen ajatellut asiaa niin, että olen raskaana niin kauan kunnes toisin todistetaan.
VastaaPoistaL
Joo ja nyt taas muutamana päivänä on hieman paha olo nostanut päätään, tullut ja mennyt. Olen kyllä tuota maaliskuisten ketjua välillä lueskellut. Täytyy kyllä sanoa että tällä hetkellä kadehdin kaikkia pahoinvoivia raskaana olevia, kun itsellä nämä oireet nyt ovat näin lieviä. Kun saisi päivittäin oksentaa aamiaisensa olisi ainakin varmempi tunne tästä kaikesta, niin hullulta kuin se kuulostaakin :D Kiitos sulle kommentista ja tsemppiä oman raskautesi kanssa! :)
PoistaItsekin huolehdin alkuraskauden ja panikoin heti, jos joku oire lieveni..Oireet tosiaan tulivat ja menivät, osa palasi ja osa hävisi kokonaan jo tosi aikaisin. Pahoinvointia minulla oli lievänä noin viikolle 13, ei ollut aamulla, vaan se alkoi yöllä:) Tissit olivat arat ihan alussa, sitten se loppui kuin seinään ja palasi sitten taas..Sain kamalan krampin viikolla 6, jolloin olin ihan varma keskenmenosta. Kramppi oli niin paha,että jouduin lähtemään pois kesken työpäivän ja työkamut luulivat,että minulta puhkesi suurinpiirtein umpisuoli, niin kipeä olin. No,nyt tuossa vieressä istuu 11 kk vanha poika:) Tsemppiä sinulle, kaikki on mitä todennäköisemmin hyvin!:)
VastaaPoistaJoo onneksi olen kuullut ja lukenut näistä oireiden vaihteluista monien osalta, mutta silti aina takaraivossa kolkuttaa se pahin ja kun muusta ei kerran ole edes kokemusta kuin siitä miten kaikki voi mennä pieleen ilman mitään varoitusta. Täytyy vain malttaa odottaa ja koittaa toivoa parasta. Kiitos tsempeistä! :)
PoistaMinulla helpotti doppleri. Olin aivan hysteerinen, vaikka samoin kuin sinä kävin varhaisultrassa ja kaikki oli hyvin. Enhän minä kuullut sillä dopplerilla sydämen ääniä, mutta isyukan virtaukset ja istukan kuulin ja minulle kerrottiin, että ne eivät kuulu, jos vauva on kuollut. Joka aamu kuuntelin ääniä, kunnes jossain vaiheessa päätin asioiden mennä omalla painollaan. Helpotti päästää dopplerista irti. Silti jos tuli ihan hirveä paniikki, niin siellä se kaapissa oli. Np-ultran jälkeen helpotti vähän, mutta kertoimet kasvoi ja menetettävää oli enemmän. Kasvava maha kertoi kaiken olevan hyvin ja doppleri jäi vielä vähemmälle. Yhtäkkiä vk 16 en ehtinyt kuin hipaista dopplerilla mahaa, kun sydänäänet jumputti siellä :) liikkeitä ei vielä tunnu ja siksi on joskus ihana ottaa omaa aikaa vauvan kanssa kuunnellen ääniä. Minulla istukka edessä, siksi äänet kuului vasta nyt. Jotku kuulee jo tosi alussa. Monet ei tykkää koko laitteesta, mutta minua helpotti ihan vain istukan äänet <3 lohtu se pienikin lohtu.. Nyt kohta rv18 ja pelottaa edelleen ihan hirveästi, kaikki.. mutta siihen melkein turtuu ja oppii. Tsemppiä ihan hirveästi ja jaksamista.
VastaaPoistaOon miettinyt toto doppleria ja niitä vähän netistä kattonutkin mutta jotenkin tuntuu että sitten jos en kuule niitä ääniä niin menen entistä enemmän paniikkiin. Jotenkin koitan nyt medioita itselleni mielenrauhaa edes hieman ja odottaa kaksi viikkoa ultraan. Myöhemmillä viikoilla toi doppler voisikin olla ihan kiva mutta nyt tosiaan voisi vain aiheuttaa itselle lisää harmaita hiuksia ja epätoivoa jos en onnistu sydänääniä löytämään. Mutta niinhän se on ettei se pelko kokonaan poistu kun vasta sitten kun lapsi on onnellisesti maailmassa. Tsemppiä sullekkin raskauden kanssa! :)
PoistaSitten se pelko kuulema vasta alkaa! Mutta siihen asti pitää vain koittaa selviytyä..
VastaaPoista