Tällä hetkellä elän veitsenterällä, mitä vain voi tapahtua. Odotan kauhulla torstaita, silloin tiedän mitä kuuluu vatsanahkani alle. Olen ottanut opikseni viime vuodesta, en ole suunnitellut torstaille ultran lisäksi muuta menoa ja pyysin jo etukäteen myös perjantain vapaaksi. En ole vielä haaveillut uudesta isommasta asunnosta tosissani, enkä ostanut ainuttakaan vauvanvaatetta saati suunnitellut tulevaa perhe-elämää. En ole puhunut "vauvasta" tai "meidän lapsesta" ääneen, kuin se olisi jo olemassa. Tämä kaikki siksi, että tiedän miten asiat saattavat hetkessä muuttua, saattaa olla että saan jälleen huonoja uutisia, tällä kertaa olen niihin niin valmis kuin vain voin. Elän nyt hetki kerrallaan, kuin elämä torstain jälkeen tulisi suunnitella vasta sitten kun uutiset ultrasta on saatu. Tämä kuulostaa typerältä, mutta en voi muuta. En voi jälleen kohota pilvilinnoihin ja rämähtää sieltä alas naamalleni, korjaillen katkenneita luitani ja romuttuneita unelmia niin pitkään kuin viimeksi. Kyllä ikävä uutinen minut silti musertaa vaikka olenkin siihen valmis, mutta se ei yllätä samalla kovuudella kuin viime vuonna. Enää en ole niin naiivi ja hyväuskoinen, enää en jaksa olla positiivinen ja luottaa hyvään onneen ja "suurempaan" mahdollisuuteen. Nyt minä vain odotan, vielä muutama päivä ja sitten tämä tilanne saa edes jonkinlaisen käänteen. Joko pääsen toiselle kolmannekselle tai sitten otan katkerana vastaan toisen keskenmenon. Nyt kaikki on minulle vielä epävarmaa.
kuva: weheartit.com
Minä ymmärrän sinua <3 Vuosi sitten sain ultrassa kuulla, että raskauteni on huijaus, että alkio on lakannut kasvamasta. Nyt vuoden päästä tunnen pienen ihmisen möyrivän ja potkivan sisälläni joka päivä. Joka päivä pelkään, että tämä pieni otetaan minulta pois. Tilanne on kuitenkin nyt loppuraskaudessa parempi kuin raskauden puoliväliin asti, jolloin olin varma, että pikkuiseni ei selviä pitkälle. Kun on kerran isosti menettänyt j ahaaveet ovat murkautuneet, ei siitä helposti tokene, eikä vaaleanpunaisia laseja saa silmilleen enää ikinä. Toivon sinulle ja pienelle kaikkea hyvää, ja että parin päivän päästä pääset itkemään onnen kyyneleitä ja näkemään pienen ponnekkaan ihmisen.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Huomenna ollaan viisaampia ja leuka rinnassa astelen ultraan ja otan uutiset vastaan.
PoistaMielestäni tuo sinun valmistautumisesi ei kuulosta yhtään typerältä. Se kuulostaa terveeltä ja inhimilliseltä, taustasi tietäen. Haluan kyllä uskoa, että tällä kertaa saatte mitä ihanimpia uutisia. <3 Olen täällä hengessä mukana ja toivon kaikkea parasta!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, toivotaan parasta <3
PoistaKovasti voimia Eva <3 Toivon edelleen teille kaikkea onnea tähän raskauteen. Samasta pinosta ponnistettiin ja täällä tullaan muutama viikko sinua perässä <3 Ajatukset ovat niin tuttuja... -Zemar-
VastaaPoistaKiitos kommentista Zemar, muistan sinut kyllä hyvin! Kaikkee hyvää sullekkin raskautesi kanssa, toivotaan että tällä kertaa saamme onnellisen lopun <3
PoistaToivottavati siellä on pieni ihmisen alku, jolla kaikki hyvin. Itselläni on vasta vuä edessä - toivo siitä, että edes jotain elävää tällä kertaa olisi... viime vuonna tähän aikaan oli lääkkellien tyhjennysrumba lopuillaan.. pelottavaa olla raskaana vaikkakin ihanaa...
VastaaPoistaJoo se on jännä kun huonon kokemuksen jälkeen on vaikea uskoa onnistumiseen ja vaikka uusi mahdollisuus tuntuukin ihanalta niin silti pelko on koko ajan läsnä. Voimia sullekkin ja tsemppiä varhaisultraan! :)
Poista