Virstanpylväs

Tänään alkoi 12. raskausviikko, eli eletään päivää 11+0. Minulle tuo luku ei sävähdä korvaan siksi että oltaisiin jo hyvää vauhtia menossa kohti turvallisempaa toista kolmannesta vaan koska tähän päättyi edellisen odottamani lapsenalun sydämen lyönnit. Mikäli tällä kertaa vatsassani on vielä elämää nyt, huomenna ja mielellään aina maaliskuuhun asti on yksi tärkeä virstan pylväs ylitetty.

Miltä tämä päivä sitten tuntuu? Ei ainakaan pahalta, olenhan käsitellyt viime vuoden menetystäni jo 14 kuukautta. Ei tälläinen päivä saa minua romahtamaan, oikeastaan olen onnellinen. Onnellinen siitä, että tämä raskaus on jatkunut näinkin pitkään ilman ongelmia. Vaikka oireet hetkeksi helpottivat, olen kuitenkin ollut suhteellisen pahoinvoiva lähes päivittäin, ruokahalu on edelleen huono ja rinnat ovat kasvaneet, vatsan pömpötys on paikoillaan. Tänä aamuna kylkeä kääntäessä jälleen vihlaisi ikävästi oikealta puolelta vatsaa. Kaikki nämä merkit tarkoittavat, että olen raskaana ja aion iloita siitä. Kuuden päivän päästä pääsen tapaamaan vatsassani majailevaa kaveria, toivon koko sydämestäni että hänelle kuuluu kaikkea hyvää.

Välillä olen soimannut itseäni kun olen käyttäytynyt huonosti raskauden aikana. Töissä olen edelleen tehnyt fyysisesti raskaita nostoja, muutama viikko sitten söin inkivääriä muistamatta sen olevan kielletyllä listalla, jälkeenpäin olen myös miettinyt olenko pessyt vihannekset tarpeeksi huolellisesti. Vitamiinikin on välillä jäänyt ottamatta. Ehkä kuitenkin raskauden onnistuminen on kiinni paljon suuremmista asioista, ja minun tulisi vain rauhoittaa mieleni ja malttaa odottaa.

kuva: weheartit.com