sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pelkoa ja pohdintoja

Olen kovasti ruvennut kyttäämään näitä raskausoireita ja koittanut muistella mikä olo oli viime raskaudessa näillä viikoilla. Muistaakseni voin jo pahoin tähän aikaan, rv 7+0. Nyt pahoinvointia ei ole ollut, vain satunnaisesti ja iltaisin, aamut on helppoja. Tissit olivat kipeät viime raskaudessa niin kauan kuin sitä ilo kesti, nyt tissikipu hävisi tämän viikon aikana lähes olemattomiin. Vatsan turvotus iltaisin on oikeastaan enää ainoa jäljellä oleva oire, ja tuntui kuin eilen illalla sekin olisi ollut vähäisempää, myös jatkuva nälän tunne on hävinnyt. 

Minua on myös vaivannut hiivatulehdus, tai sellaiseksi sen ainakin diagnosoin, kaikki oireet käyvät yksiin. Apteekista haettu paikallislääkitys alkaa onneksi tepsimään. Lisäksi olen raskauden aikana syönyt antibioottikuurin, tosin raskaana ollessa tämän lääkkeen syöminen pitäisi olla ok. Olen kuitenkin miettinyt olenko lääkkeiden käytöllä aiheuttanut alkiolle hallaa, vaikka kyseisten valmisteiden käyttö raskauden aikana pitäisi olla turvallista?

Mietin siis jatkuvasti onko kaikki ok. Pitäisikö oireita olla enemmän, miksi tissikipu hävisi? Voiko tämä raskaus vain poiketa niin paljon edellisestä, että oireet eivät tule samalla tavalla? Vai voiko olla, että jotain pahaa on taas tapahtunut, voiko alkio olla jälleen menehtynyt, aiemmin kuin viimeksi? Olo ei ole ollenkaan niin luottavainen kuin edellisessä raskaudessa, jossa oikein hehkuin onnea. Toisaalta kipua tai vuotoja ei ole ollut, mutta ei sekään minulle mitään tarkoita, ei niitä ollut viimeksikään. 

Neuvola-aika on vasta keskiviikkona, varasin myös yksityiselle varhaisultran torstaille jos neuvolan ultra-aikaa saa odottaa pitkään. Mietin kuitenkin soittaisinko huomenna neuvolaan saadakseni lähetteen hCG-mittaukseen. Toisaalta se on ollut nousussa hyvin ainakin aluksi kun digitestin tulos on vaihtunut aina raskaana 1-2 tuloksesta siihen viimeiseen 3+ asti. Milloin minusta tuli tälläinen hermoraunio ja miksen osaa olla murehtimatta..? Miksi mulle kävi viimeksi niin, että nyt en osaa kuin varautua pahimpaan uudelleen ja uudelleen!? Helvetti..

kuva: weheartit.com

3 kommenttia:

  1. Olen jo etukäteen itsekin miettinyt, että miten IKINÄ selviän mahdollisesta uudesta raskaudesta hengissä - nimittän stressin osalta! Jostain luin, että olisi mahdollista saada sairauslomaa alkuviikoille lepoa varten ja henkistä hyvinvointia varten jos takana on ikäviä kokemuksia.. Ensimmäisessä raskaudessani itsekin soitin jo melkein hysteerisenä työterveyteen kun yhtenä aamuna rintani eivät olleetkaan enää niin arat kuin toissa aamuna, mitä enemmän oireita kyttää sitä vainoharhaisemmaksi tulee ja sitten sitä jo istuu tietokoneella googlaamassa oireita.. PUUUH. Meillä on tänään jälkitarkastus ja saadaa tulokset. Voi kunpa kaikki olisi ollut huonoa tuuria ja saataisin alkaa yrittää uudelleen pikkuista <3

    VastaaPoista
  2. Joo ei auta kun koittaa selvitä tän stressin kanssa ja olla valmis ottaan kaikki käänteet vastaan tässä tilanteessa. Onnen ja kauhun sekaista aikaa.

    Tsemppiä sinne jälkitarkastukseen! Toivottavasti sulla kierto ja hormonitoiminta palautuu paremmin raiteilleen kuin mulla ja uusi yritys toisi tulosta nopeasti, tämä vuosi ennen uutta raskautta oli liian pitkä aika..

    VastaaPoista
  3. Kävin itse saman helvetin läpi viime talvena ja keväänä. Oireet olivat paljon vähemmät kuin kekenmenneessä raskaudessa. Minulla se ei tarkoittanut yhtään mitään, ja nyt ollaankin iin pitkällä että odotan vain minä päivänä pikkuisemme syntyy. Kaikki on sujunut erinomaisesti. Eli siis, eri ihmisten raskaudet ovat erilaisia, mutta saman naisenkin eri raskaudet voivat poiketa täysin toisistaan. Voimia sinulle tähän raskaaseen vaiheeseen! <3

    VastaaPoista