Mitäs nyt sitten? Asetanko tavoitteen itselleni raskautua kesään mennessä? En. Olen myöntänyt, että en voi päättää onnistua tässä. Vaikka se sattuu, että en ole kyennyt saamaan lasta miehelleni, että en ole onnistunut tekemään meistä perhettä, kukaan ei ole kuitenkaan minua tuominnut, itseäni lukuunottamatta.
Olen myöntänyt lapsen saamisen, tai oikeastaan raskautumisen vaikeuden myös vanhemmilleni, siskolleni ja työkavereille. Joka kerta kun otan asian puheeksi, raotan ja revin rikki kipeintä haavaani, se myös tuntuu helpottavalta. Helpottavalta, että ihmiset tietävät mikä minuun sattuu. Tuntuu ihanalta, että en ole yksin, minullahan on jo perhe. Meidän pieni kahden hengen perhe täynnä rakkautta toisiamme kohtaan.
kuva: weheartit.com
Se on julmaa ja repivää, että tiedät voivasi tulla raskaaksi koska se on jo kerran onnistunut, mutta sitten taas ei voi olla varma, että koska se tapahtuu... Itsellä oli keskenmenon jälkeen todella kova suru ja halusin uudelleen raskaaksi heti. Olin epäonnistunut, tuottanut pettymyksen itselle, miehelle ja sukulaisille. Tiedän, etten olisi voinut tehdä mitään toisin ja keskenmenoja sattuu paljon, mutta jotakuta piti ja pitää syyttää. Monissa paikoissa luki, että keskenmenon jälkeen kroppa "tietää" kuinka toimia, ja suurin sa raskautuu ensimmäisestä kierrosta tai todella nopeasti uudestaan. Se lisäsi vain hirveitä paineita entisestään. Sitten kuukaudet kuluivat...ei, me emme kuuluneet siihen suurimpaan osaan, jolle ei tule keskenmenoa ja ei, emme kuuluneet siihen suurimpaan osaan, joka raskautuu helposti keskenmenon jälkeen. Kuukausien kuluessa etsin keinoa, joilla raskautua nopeammin, ja yhdessä kierrossa päätin kokeilla ottaa punaviiniä lasillisen joka ilta. En normaalisti juo alkoholia juuri olenkaan, ja se tuntui suorastaan "tuhmalta", mutta ehkä se erilailla tekeminen oli se mikä auttoi ja raskauduin. Kävin myös gynellä yksityisellä ihan vain tarkistuksessa, että kaikki on niin hyvin kuin voi. Ehkä sekin rentoutti. Toisaalta juuri se gyne sanoi, että keskenmenon jälkeen lähdetään nollasta, että raskautua voi heti tai vaikka vuoden päästä. Toivottavasti teilläkin tärppää, ja se voi olla jo aivan nurkan takana... siihen asti voimia päiviin koko teidän kahden hengen perheelle <3
VastaaPoistaLöydän itseni kommentistasi. Kaikki nuo tunteet olen läpikäynyt, nyt elämä toki on helpompaa vaikka se epäonnistumisen tunne ja pieni katkeruus elämän epäreiluudesta varmasti säilyy ajatuksissa aina. Tiedä sitten mikä ja milloin antaa meille uuden mahdollisuuden, se jää nähtäväksi. Mullahan on säännöllisin väliajoin kontrollit naistentautien polilla, se rauhoittaa mieltä, myöskin kierto alkaa nyt vasta tasaantumaan normaaliksi, joten mitäpä tässä hätiköimään. Mies pitää mut usein järjissäni sanomalla ettei meillä ole kiire. Kiitos kommentista! :)
VastaaPoistaVoi, mä niin tiedän ton epäonnistumisen tunteen :( ihan hölmö ajatus, mutta ei siitä pääse eroon. Mä niin kovasti toivoisin, että teillä tärppää pian <3 ja että säästyisitte vielä lapsettomuudenkin tuomalta kivulta ja tuskalta.. Toivotaan parasta! <3
VastaaPoistaNiinpä, ja jotenkin ajattelen että vaikka nämä tuntemukset hölmöjä onkin niin ne kuuluu tähän prosessiin. Toivon myös, että ei sitä lapsettomuus-tuomiota saataisi, toisaalta taas tuntuu ettei lääkärit ota kovin tosissaan vaikka yritystä aikalailla takana onkin, koska kerran raskaus on alkanut luonnollisesti.. Kiitti kommentista ja tsempeistä <3 teille toivon myös vaan kaikkea hyvää ja voimia yritykseen ja tuleviin hoitoihin :)
VastaaPoista