Jossittelua

Olen pitkästä aikaa harrastanut jossittelua. Se on jännä miten tulevaisuudesta muodostuu kaikkea muuta kuin uskomme, jopa muuta kuin toivoisimme ja lopulta me sulaudumme siihen, hyväksymme sen ja tyydymme elämään sen mukaan, olemme jopa onnellisia, emmekä enää osaa ajatella millaista se olisi jos kaikki olisi mennyt niinkuin luulimme, niinkuin halusimme.

No nyt muutama jossittelu joita on päässäni pyörinyt:

Jos olisin tullut raskaaksi heti pillereiden lopettamisen jälkeen kesällä 2012 meillä olisi jo noin vuoden ikäinen lapsi. Arki pienen lapsen kanssa olisi vauhdikasta, opittaisiin uusia asioita.
Jos en olisi saanut keskenmenoa viime kesäkuussa, meillä olisi nyt yli kuukauden ikäinen vauva, opettelisimme lapsiperheen arkea. Kaikki se olisi uutta ja ihmeellistä.
Jos olisin tullut uudelleen raskaaksi heti keskenmenon jälkeen, olisin viimeisillä kuukausilla raskaana.
Mutta kuten tiedämme, en ole raskaana, meillä ei ole vauvaa. Ja mikä ihmeellisintä en edes osaisi kuvitella meitä muussa tilanteessa. Olen siis tyytynyt ja sulautunut elämääni näin, mutta siitä huolimatta avoin tulevaisuudelle. Toisaalta se on jopa ihmeellisen kiehtovaa, ettei ikinä voi tietää mitä tapahtuu.

kuva: weheartit.com