Viisi päivää myöhässä

Kyllä kannatti valittaa, sieltä ne menkat aamulla alkoivat, viisi päivää myöhässä. Olo ei ollut pettynyt, lähinnä helpottunut. Positiivista on se, että kierto ei venynyt tämän enempää. Toivotaan, että se pysyy säännöllisenä myös jatkossa. Positiivista on myös se, että maltoin mieleni ja odotin ennen seuraavan raskaustestin tekemistä, säästyipä jälleen yksi testi turhalta testaukselta.

Hyvillä mielin siis uuteen kiertoon. Jotenkin positiivisuus on taas kaivautunut esiin ja tuntuu siltä, että toivoa ei ole menetetty. Miksi ylipäätään pitäisi onnistua heti, miksi tämän asian kanssa on kiire? Miksi en vaan voi olla ja elää, nauttia elämästä tällaisenä kuin se on? Minulla on työ josta pidän ja josta maksetaan hyvin, vastuu kasvaa työpaikalla. Meillä on ihana asunto, meillä on toisemme. On ystävät ja on aikaa elää ja tehdä asioita, hullutella, matkustaa ja vain nauttia yhdessäolosta, nauttia niistä asioista joista pitää luopua sitten kun meistä tulee perhe. Siihen pyrin nyt. Yritän elää elämääni tällä hetkellä niin täysiä kun vain voin, yritän jättää murehtimisen taka-alalle. Niinkuin mies sanoo; meidän vuoro tulee vielä, älä kiirehdi, äläkä lakkaa uskomasta siihen.

kuva: weheartit.com