En tiedä miksi ajattelen niin, miksi käyttäydyn niin, kun en kuitenkaan pidä siitä. Ehkä kysymys on siitä, että olen kateellinen. Mutta mistä? En ole oikeastaan koskaan osannut kadehtia kenenkään raskautta, tai etenkään lasta. Mutta ehkä seesteinen odotusaika on se kadehtimisen aihe. Itse en enää koskaan tule olemaan vain onnellinen positiivisesta raskaustestistä, tulen olemaan pelosta sekaisin, huolissani ja hulluuden partaalla. En luultavasti uskaltaisi puhua raskaudesta ennen kuin toinen kolmannes olisi alkanut jos silloinkaan. Pelkäisin loppuun saakka.
Ehkä kadehdin myös monien plussan odotusta. Sitä kun kuukaudesta toiseen toivotaan vaan että tultaisiin raskaaksi, kun itse toivoo niin paljon enemmän. Kun ei se plussa enää riitä, vaan pitäisi saada myös takuu siitä että sillä kertaa onnistuisi ilman surua ja murhetta. Ehkä minä todella olen ikuinen pessimisti näissä asioissa, kiitos keskenmenon.
kuva: weheartit.com
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin...niin samoja tunteita. Onneksi löysin tämän blogin.
VastaaPoistaToivottavasti näistä höpinöistäni todella olisi vertaistukea jollekkin samojen asioiden kanssa kamppaileville. Kiva kun kommentoit :)
PoistaOnko sulla tutkittu noita keskenmenoja? Löysin vasta blogisi, ja mietin että voisiko sulla auttaa kevyt lääkitys siihen rinnalle? Lähinnä ajattelin lugeja? Tukisi tuota ekaa raskaus kolmatta :)
VastaaPoistaSöin syksyllä Primolut nor- nimistä keltarauhashormonivalmistetta kolmessa kierrossa, juuri loppukiertoon kp16 eteenpäin. Ei se ainakaan sinä aikaina auttanut raskautumaan ja muutenkin lääkäri katsoi parhaaksi lopettaa sen. Muuten on tutkittu sen verran mitä ultraäänellä ja labrakokeilla voidaan. Keskenmeno tapahtui aika myöhäisillä viikoilla 11+0 ja se ei johtunut minusta, sikiö oli menehtynyt juuri ennen np-ultraa ja siinä niskaturvotus kertoi ettei sikiö ollut normaali ja siksi "luonto hoiti tehtävänsä". Tällä hetkellä ei ole siis todettu ongelmaa raskaaksi tuloon tai riskiä uuteen keskenmenoon. Hormoneillakin oli lähinnä tarkoitus saada kierto säännölliseksi ja välivuodot kuriin.
PoistaNiin samoja tunteita täälläkin. Harmittaa kyllä, kun ei voi varmasti enää ikinä suhtautua positiiviseen raskaustestiin samanlaisella innolla ja onnella, kuin ekalla kerralla. Ehkä sitä sitten uskaltaa iloita, jos joskus sen lapsen syliin asti saa. Mulla siis on takana nyt viisi keskenmenoa... Ensimmäinen oli niinkuin sulla, np-ultrassa vasta sain tietää, että sikiö ei ollut ollut elossa enää hetkeen.
VastaaPoistaOnpa sullakin rankat kokemukset, kun noin monta keskenmenoa joutunut kokemaan! Voimia! Onko sulla tutkittu mistä voisi johtua, ettei raskaus etene normaalisti? Jos joku lääkitys olisi tukemaan raskautumisyritystä? Tovottavasti vielä onnistuisi, kaiken kokemasi jälkeen :)
PoistaKaikki mahdolliset tutkimukset on tehty joo. Mistään ei löytynyt vikaa, eli mitään ei oikein voi sitten tehdäkään. Lapsettomuuspolille ollaan nyt uudelleen keväällä menossa ja toivotaan, että lääkäri jonkun ihmekonstin meille vielä keksisi.
PoistaJos haluat tarkemmin lueskella meidän historiasta, niin täältä löytyy: http://sokeriajasammakoita.blogspot.fi/
:)