kuva: weheartit.com
perjantai 24. tammikuuta 2014
Kun ikävä yllättää
Nykyään kun kuulen raskausuutisen, näen vauvamasuja ja kun ultrakuvia esitellään hymyilen, onnellisena toisten ihmisten puolesta. Kateus on väistynyt, jopa viha ja katkeruus eivät puske pintaan. Se mikä sisälläni pistää toisinaan niin helvetin kovaa on ikävä. Minulla on ikävä meidän vauvaa, joka ei koskaa kasvanut sisälläni muutamaa senttiä pidemmäksi, joka minun piti hyvästellä ennen kuin edes kunnolla tavattiin. Ikävöin suunnitelmia, jännitystä tulevasta. Ikävöin unelmaa meistä perheenä, minusta äitinä. Mutta tämän ikävän kanssa on opittava elämään, ehkä tähän kipuun tottuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En osaa sanoa muuta kun että tiedän tunteen! :/ täälläkin ikävöidään pikkuista jos ei enään päivittäin niin monta kertaa viikossa silti. Jaksamisia ikävän kanssa<3
VastaaPoistaKiitos kommentista! Jaksamista myös sinne, nää on niin vaikeita juttuja. Onneksi elämässä on ja tapahtuu myös niin paljon hyvää :)
PoistaSamoin täällä, tunne ikävästä ....ikävästä sitä intoa kohtaan, joka itsessä syttyi. kaikkia niitä suunnitelmia kohtaan, jotka hetken olivat totta. Voimia. Toivon että saat elämältä sen, mitä niin kovasti kaipaat, ja vielä uuden mahdollisuuden. Yksi ystäväni sanoi mielestäni kauniisti, että se kuinka kovasti kaipaa menetettyä raskauttaan ja lasta, kertoo vain siitä kuinka hyvä äiti olisi ollut ja kuinka lasta rakastanut.
VastaaPoistaNäin olen myös itse ajatellut, että kun rakastin sitä pientä koko sen ajan niin kovaa kun sain raskaana olla, ja kuinka paljon menetys sattui, tiesin että kyllä sille lapselle olisi loputtomin määrin rakkautta riittänyt. Kiitos kommentista, eipä tässä auta kun uskoa ja toivoa ja jaksaa olla luovuttamatta :)
Poista