maanantai 24. helmikuuta 2014

Alavireistä

En tiedä hiipiikö kauhulla odottamani kevätmasennus mieleeni pikkuhiljaa, mutta jokin pitää nyt yhtäkkiä alkanutta alavireyttä yllä. Mieli on maassa, väsyttää, tuntuu tyhjältä ja välillä jopa toivottomalta. Miehen kanssa ollaan otettu kunnolla yhteen, tunnen epäonnistuneeni, että olisi pitänyt pystyä tekemään tämän suhteemme eteen enemmän, olemaan parempi, jaksamaan paremmin. Yhtäkkiä helmikuusta on tullut vauvauutisten kuukausi, on vaikea usko miten joku oikeasti saa sen lapsen syliinsä asti. Miksi epäonni osui meihin? Miksen tule uudelleen raskaaksi, mikä on vialla?

Tänään eletään jo kiertopäivää.. en itseasiassa ole edes varma, tipuin laskuissa. Niitä on kasassa kuitenkin jo yli neljäkymmentä, raskaustesti näyttää negatiivista tulosta. Ensi viikolla on onneksi lääkäriaika polilla. Aion vaatia hoitoa, edes jotain. Ja mikäli kroppaani ei voida hoidattaa tämän enempää, mikäli odotuksen ja yrityksen pitää vain jatkua ja mun pitää vain jaksaa niin sitten aletaan hoidattamaan tätä päänuppia, se on liian kovilla tän kaiken kanssa. Nyt jatkan mantrani hokemista "Kyllä tää tästä! Kyllä tää tästä! Kyllä tää tästä.." ja starttaan tämän viikon käyntiin. Ei, taidan sittenkin hautautua vielä hetkeksi peittojen alle.

PS. Muistakaa edellisen postauksen arvonta!




9 kommenttia:

  1. Tsemppiä! On vaikea yrittää pysyä positiivisena, välillä tuntuu että koko maailma romahtaa niskaan. Stressaa nuo muiden vauvauutiset. Juuri laitoin uuden blogin lukulistalle ja seuraavana päivänä tulikin päivitys "raskaana".. Pitää vaan yrittää keskittyä hyviin asioihin ja pitää toivoa yllä! Tsemppiä! Olen kyllä itsekin miettinyt päänupin hoitoa muutamaan otteeseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ja huonoja päiviä vaan tulee, ei sille mitään voi. Onneksi oon helposti piristyvää sorttia, yhtä helposti kun siihen epätoivoon osaan vaipua pääsen sieltä taas myös kömmittyä ylös. Kiitos kommentista!

      Poista
  2. EI hitto, miksi se ei tärppää toistamiseen! Itseä ei lainkaan lohduttanut raskaana olevien kavereiden maireasti hymyilevät kasvot ja kommentit, että mutta eikös joka paikassa lue, että keskenmenon jälkeen raskautuminen on helppoa ja monet raskautuvat jo seuraavassa kuussa...juu ei, minä en kuulu siihen surimpaan osaan. Olen sitkeästi ajatellut ystävän siskoa, joka keskenmenon jälkeen oli kaksi vuotta ilman uutta raskautta, ja sai sitten viimein lapsen, ja sen perään kaksoset. Että on toivoa, mutta se on kyllä jossain pilven takana aina välillä. Ja päänupin hoito, se on hyvä juttu. Voimarutistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan kanssa miten itse tuudittauduin tohon tietoon että "keskenmenon jälkeen nainen olis jotenkin hedelmällisempi" paskat ainakaan mun kohdalla näin ei ole (ja tiedän myös ettei aika monen muunkaan). Kiitos kommentista, tsemppiä ja voimia myös sinne! Yritetään vaan väkisin pitää se toivo yllä :)

      Poista
  3. Itsellä todettiin tuulimuna 2v sitten. Luomina tärppäs 3kk jälkeen. Sitten ei tärpänny... Mitään vikaa ei löytynyt. Nyt 2v jälkeen viimeinen inseminaatio ennen koeputkea tärppäs! Viikot vasta alussa ja uusi km kummittelee... Tsemppiä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! Onnea tärpistä ja toivotaan että kaikki sujuisi tällä kertaa hyvin loppuun asti, olette onnenne varmasti ansainneet :)

      Poista
  4. Mulla myös jokin kevätmasennus pukkaamassa, kaikki huonosti, mikään ei kiinnosta, itkettää ja vituttaa yhtä aikaa :/ Toivottavasti sulla selviää polilla enempi tilanteesta ja saatte pidettyä puolenne! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo mulla on aina joka kevät sellanen masennuskausi, nyt nää fiilikset tosin taisi olla vaan pms-oirehdintaa. Tsemppiä sinnekkin kevätmasennuksen ja paskojen fiilisten selättämiseen, kyllä se aurinkokin sieltä kohta paistaa ja saa mielen iloisemmaksi, toivottavasti! :)

      Poista