Kuviteltiin, että oltaisiin vanhempia ennen kuin täytetään 25vuotta. Ajateltiin, että se olisi hyvä ikä, ja lapsellisena luultiin, että kyllä meille kahdessa vuodessa lapsi ehtisi syntyä. Enää se ei ole mahdollista, aika voitti tämän kisa. Ensi kesänä juhlitaan ensin miehen syntymäpäivää ja muutaman kuukauden päästä minun. On pakko myöntää, että ilmeisesti tätä kilpajuoksua aikaa vastaan ei voida voittaa. Aika kuluu ja sitä on turha yrittää pysäyttää.
Onko meillä nyt sitten uusi takaraja, aika jolloin on jo liian myöhäistä ryhtyä vanhemmiksi? Asiaa ei ole vielä kumpikaan uskaltanut ottaa puheeksi, enkä oikeastaan ole sitä vielä kovin paljoa miettinytkään. Ehkä kaikki konkretisoituu kesällä, kun mies täyttää 25 ja keskenmenosta tulee tasan vuosi aikaa. Luulen, että jos siihen mennessä en ole onnistunut raskautumaan uudelleen, täytyy harkita vaihtoehtoja, apukeinoja, keskustella lääkärin kanssa vakavammin kuin koskaan. Silloin varmasti mietin, onnistutaanko me koskaan, loppuuko aika vielä kesken? Nyt vielä toistaiseksi koen, että aikaa on.
kuva: weheartit.com
Mä asetin itselleni joskus takarajan että ainakin yksi lapsi pitää olla "tehtynä" ennenkuin täytän 30.. No kuinkas kävikään, poikaystävät vaihtu useemmin kun sukat ja sitä "oikeeta" ei tuntunut löytyvän.. Joten takaraja siirtyi ja raskaaksi tulin vasta täytettyäni 30, ja synnyttäessäni olin jo 31.. Mutta toisaalta onpahan maailmaa katsottu urakalla ja todella tunsin olevani valmis elämääni äitinä, että parempi on kun unohtaa vaan nuo takarajat.. Ja sydämestäni toivon että se pikkuinen teillekin pian tulee :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Sitä lapsellisena uskoi, että kaksi vuotta riittäisi taka-ajaksi. Olen aina halunnut hankkia lapset nuorena, no eipä sitä voi itse päättää milloin se tapahtuu, se on opittu kantapään kautta.
PoistaMäkin olen aina halunnut lapset nuorena, mielellään reilusti alle 30-vuotiaana eka alle 25-v synttäreitä. No, meilläkin se kahden vuoden yritys aika alkaa pikku hiljaa täyttymään, eikä lasta näy. Oon nähtävästi sua vuoden verran nuorempi, mutta ei mullakaan ole enää edes puolta vuotta aikaa raskautua, jotta olisi teoriassa mahdollista olla äiti ennen 25-vuotis päivää.
PoistaAika rajaa en ole koskaan laittanut. Mä oon aina ajatellut, että raskautumiseen menee mulla aikaa, mutta kyllä tämä 1 vuotta 9 kuukautta alkaa tympimään. (Varsinkin, kun tiedän että jos viime kesänä alkanuut raskaus olisi saanut jatkua loppuun asti olisi minulla nyt pikkuinen vauva).
Kyllä itsekkin nyt on kantapään kautta oppinut että tää ei oo niin helppo homma kun mitä peruskoulun seksivalistus tunneilla annettiin ymmärtää.. Jotenkin nyt vaan sitten käyn läpi tätä "asian hyväksymistä" eli saattaa mennä aikaa ennen kun meistä vanhempia tulee, mutta en tiedä oikeasti haluanko lasta enää yli kolmekymppisenä, haluanko jatkaa tätä taistelua muka seuraavat viisi vuotta.. Jotenkin tuntuu kamalalta koko ajatus, kun takana on jo näin paljon surua, murhetta ja epäonnistumista. Aika näyttää miten mieli muuttuu. Tsemppiä sullekkin! Toivottavasti yritys palkitaan pian! :) Kiitos kommentista.
PoistaMinulla aloittamisesta on jo NIIN kauan aikaa (syyskuu 2011), etten enää muista tarkalleen esim. millaista elämä oli silloin...Esim. yritettiinkös me silloin kun oltiin lomalla paikassa x, miten stressasin töissä, millaisia kierrot alkuaikoina olivatkaan ja kuinka paljon ekan puolen vuoden aikana oikein oikeasti optimoitiinkaan tekemisiä lapsi mielessä.
VastaaPoista30 vuotta oli kai jokin henkinen takaraja. No, 31 tuli täyteen, joten nyt ihmetellään ehtisikö hoidot tepsiä siten, että lapsi syntyisi ennen kuin 32 vuotta täyttyy. Mutta eihän se niin mene. Ei sitä voi (ainakaan kaikki meistä) suunnitella, ajoittaa ja järkeillä. Tai voi, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miten asiat menee.
Jep näissä jutuissa suunnitelmien toteutuminen ei ole niin yksinkertaista! Kiitos kommentista ja toivottavasti teille hoitojen myötä raskaus saataisiin aikaan ja lapsi maailmaan :)
PoistaMinä sain vauvani 32-vuotiaana ja sitä ennen en ollut edes valmis äidiksi!:) Toinen saa tulla ehkä sitten parin vuoden päästä,jos on tullakseen..Silloin olen jo 34,mutta eipä se mittään. Olen onnellinen siitä,että elin nuoruuteni "täysillä" ja nyt voin rauhoittua perhe-elämään. Kukin tyylillään ja silloin,kun onnistaa!
VastaaPoistaSehän on tietysti aina ihmisestä kiinni milloin kokee olevansa valmis vanhemmaksi. En väitä, että itsekkään olisin siihen ollut valmis vielä silloin liki 2vuotta sitten, mutta lähtökohdat olivat kunnossa. Ja jotenkin vaikka olenkin näin "nuori" olen alkanut jo haluta elämäni vakiinnuttamista, ja tuntuu kyllä että täysillä on eletty ja eletään vieläkin! Ehkä kukaan ei ole valmis äidiksi ennen kuin sellaiseksi kasvaa. Kiitos kommentista!
Poista