Aika polille olisi yllättäen jo toukokuun alussa, vaikka keskenmenon jälkeistä "lapsettomuutta" on silloin kärsitty vasta vajaa 11 kuukautta, onhan se melkein kuin vuosi toisaalta. Tulen perumaan ajan, en enää edes haluaisi mennä sinne, en nyt kun kukaan siellä ei voi auttaa meitä enää. Piilotan kirjeen, survon paperit kaapin perimmäiseksi.
Ostin eilen uudet lakanat ja petäsin sänkymme. Uudelta tuoksuvat, vielä hieman koppuraiset lakanat joissa ei koskaan olla yritetty tehdä lasta, eikä nyt tultaisi yrittämäänkään. Ajattelin, että en minä voi miestäni jättää, minun täytyy antaa hänelle aikaa ja olla tukena. Unohdetaan yritys hetkeksi, kyllä minä pystyn siihen. Illalla kuitenkin harrastimme uskomattoman ihanaa seksiä uusissa lakanoissamme, ilman ehkäisyä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
kuva: weheartit.com
Täytyy nostaa hattua sulle, että pystyt olemaan noin kylmän rauhallinen ja antamaan tilaa. :) Hienoa!
VastaaPoistaMä varmaan skitsahtaisin aika pahasti samassa tilanteessa, ja ei heruis kyllä mitään pitkään aikaan. Mutta olenkin aika kuumaverinen ihminen :D
Jaksamista kaiken kanssa.
Me ollaan koettu yhdessä elämiemme suurin tragedia, selvitty siitä yhdessä tähän asti. Tuntuu kun oltais selvitty sodasta elossa, mutta muutama raaja amputoituneena. Ei tulla koskaan olemaan samanlaisia kuin ennen keskenmennyttä raskautta, eikö tulla koskaan katsomaan elämää enää niin sinisilmäisesti. Vaan me voidaan ymmärtää toisiamme, koska kukaan muu ei ole kokenut täsmälleen samaa tilannetta. Ei tätä kaikkea voi heittää pois sen takia että toista pelottaa. Tää on kai sitä rakkautta..
PoistaHei, en missään nimessä tarkoittanut kommentillani että mitään pitäisi heittää pois. Ihailin vain kuin rauhallisesti pystyt asiaa käsittelemään ja huomioimaan puolisosi vaikka asia on vaikea.
PoistaToivon teille vain hyvää :)
Paljon voimia <3 On kyllä kovin vaikea tilanne.
VastaaPoistaEhkäpä tässäkin aika auttaa. Jospa nämä lähestyvät lapsettomuushoidot ja kaikki siihen liittyvä on säikäyttänyt miehesi ja hän tarvitsee aikaa sulatella asiaa. Ei se halu yhteiseen lapseen ole välttämättä mieheltäsikään mihinkään hävinnyt, hautautunut vain näiden suurien ja vaikeiden asioiden alle.
Toivottavasti asiat kääntyvät vielä parhain päin.
Joo ja oon kyllä ollut itekkin sokea ja sen vauvahaaveeni pauloissa että en ole edes ymmärtänyt miten isosta asiasta tässä on kyse. Nyt kun on ollut aikaa miettiä olen oppinut ymmärtämään miestäni. Täytyy ottaa nyt breikki tästä kaikesta, se on paras ratkaisi. Kiitos kommentistasi :)
PoistaPaljon voimia teille <3 meillä ei keskenmenoja ole taustalla, mutta aikoinaan ennen hoitojen aloitusta, ennen blogia, mies riidan keskellä huusi ettei halua enää yrittää, ei halua mitään tutkimuksia, ei ajoitettua seksiä ei mitään. (Taidettiin riidellä tiskivuoroista). Riita tyssäsi siihen ja olin varma että se oli siinä, ei lasta ei mitään...mutta koska rakastin (ja edelleen rakastan) miestäni annoin tilaa, en kysellyt en udellut, odotin ja toivoin. Kunnes sitten eräänä aamulla oli keittiön pöydällä kirje minulle, siihen oli mieheni kirjoittanut kaiken miltä tuntuu...miten pelkää että vika löytyy hänestä miten pelkää ettei voi antaa minulle haluamaani lasta, pelkää että minä lähden jos näin käy. Pelkäsi todella paljon tätä ja tulevia tutkimuksia. Ensimmäisen kerran "kuulin" miten paljon hänkin pelkäsi, tähän saakka hän oli se joka minua tuki ja loi uskoa...
VastaaPoistaSamana iltana keskusteltiin pitkään...ja tässä sitä edelleen ollaan ja yritetään, kutsu tutkimuksiin tuli noin kuukausi riidan jälkeen. Olen tyytyväinen että annoin tilaa, annoin hänelle aikaa käsitellä omat tunteensa ja kertoa itse niistä minullle itse, eikä niin että olisin kaivanut ne hänestä.
Toivon kovasti että teilläkin asiat vielä selkeytyy.
Olen ymmärtänyt olleensi aika itsekäs halutessani rynnätä hoitoihin ja haluamalla sen lapsen nyt heti äkkiä, keinoja kaihtamatta ja toista kuuntelematta. Nyt on mun aikani ottaa askel taakseppäin ja mennä välillä miehen ehdoilla. Saattaa olla että tässä on kyse nyt vain siitä, että sairaalan tutkimuspöydällä ravaaminen saa loppua, ja elämän keskipisteeksi nousee lapsettomuuden sijaan meidän molempina henkinen hyvinvointi ja parisuhde. Ehkäisyä tuskin otamme käyttöön mutta vauvahaaveet siirtyvät syrjään ainakin hetkeksi. Hengähdystauko tekee varmasi hyvää aina välillä. Toivon teillekkin kaikkea hyvää! :)
Poista