Mitä minä haluan?

Tilanne kotona on rauhallinen, ihan kuin se suuri vaalenapunainen elefantti nimeltä lapsettomuus olisi poistunut kodistamme, sitä ei enää näy, eikä siitä tee mieli puhua. Se ei enää vie sekuntiakaan huomiota pois suhteestamme. Olemme eläneen nyt muutaman päivän kuin vastarakastuneet, käyneet yöllisillä kävelyretkillä, suudelleet spontaanisti ja intohimoisesti, tehneet ruokaa yhdessä, pyörineet toistemme kimpussa ja viettäneet ihania hetkiä yhdessä. Kuin olisimme olleet hetken vapaimpia kun kertaakaan viimeisen vuoden aikana.

Nämä uudet tunteet ja tämä omituinen tilanne, jossa ei ole enää kiire minnekkään on pistänyt minut ajattelemaan. Olen ihan oikeasti, järkevästi ja tosissani miettinyt mitä haluan ja mitä en.

Mitä minä haluan?
-Haluan olla oma itseni
-Haluan olla mieheni tukena, niinkuin hän on ollut minun tukenani
-Haluan elää ilman jatkuvia itsesyytöksiä, ajatuksia "mikä minussa on vikana", haluan olla vapaa lapsettomuuden ja keskenmenon aiheuttamasta ahdistuksesta
-Haluan jonain päivänä olla äiti, tuntea lapsen kasvun sisälläni, nähdä oman lapseni ensimmäisen kerran
-Haluan luottaa että vielä joskus on minun vuoroni, kun aika on oikea
-Haluan, että myös mieheni voisi tuntea itsensä onnelliseksi, tärkeäksi ja osaksi tätä kaikkea
-Haluan pitää tulevaisuuden haaveeni, mutta en anna niiden pilata tätä kaikkea mitä minulla on nyt, en halua omien haaveideni tulla meidän suuren rakkauden väliin
-Haluan jatkaa vyöhyketerapiahoitoani ainoana lääkkeenä epäsäännölliseen kuukautiskiertooni

Mitä minä en halua?
-Minä en halua maata enää yhdelläkään tutkimuspöydällä ja tuntea itseni vialliseksi
-En halua enää tuijottaa itseäni peilistä nähden epäonnistuneen naisen
-En halua enää tuntikaupalla googlettaa selitystä sillä miksi raskauteni meni kesken ja uutta ei ole kuulunut
-En halua pyhittää elämääni kuolleen unelmamme suremiselle, en halua tehdä siitä itseni ja elämäni keskipistettä
-En halua että ainoa asia mitä odotan on lapsettomuushoidot, onnistuminen paremmilla mahdollisuuksilla, odottamista ja odottamista
-En halua aloittaa hormonaalista ehkäisyä, toivon että mies on yhtä mieltä

Toivottavasti nämä ajatukset eivät loukkaa ketään. En vähättele ketään kuka uskaltaa ottaa askeleen sisään lapsettomuuspolin ovista, te olette paljon rohkeampia kuin minä tai mieheni. Mutta olen tajunnut, että ei minusta ole siihen vielä, en ole valmis siihen kaikkeen, etenkään myöntämään että sinne minä kuulun hoitoon. Nyt kun kaikki on kääntynyt päälaelleen olen tajunnut olleeni niin vauvakuumeeni hypnoosissa, että olen ollut valmis kaikkeen mihin todellisuudessa ei olisi ollut voimia. Meidän täytyy nyt ottaa hetki happea tämän kaiken jälkeen, jatkaa elämää menetetystä raskaudestä huolimatta, ja muistaa olla menettämättä toinen toistamme. Elämä on edessä, kaikki ovet ovat auki, eikä meidän tarvitse päättää mistä niistä ryntäämme sisään.

 kuva: weheartit.com