Laskettu aika

Niinhän se päivä tuli. Se päivä, mikä luki neuvolakortissa kohdassa laskettu aika. Tänään olisi pitänyt olla meidän vauvan syntymäpäivä, me voitaisiin olla nyt onnellisia vanhempia, tän olisi pitänyt olla mun elämäni upein ja onnellisin vuosi, musta piti tulla äiti. Ei kuitenkaan tullut.

Kun me varhaisultrassa vapun jälkeen nähtiin pieni alkio, vastaten viikkoja 6+2, jonka sydän sykki, olin varma, että mikään ei voi mennä vikaan. Luin silloin jostain, että kun syke saadaan kuuluviin raskausviikon kuusi jälkeen, raskaudella on n.90% todennäköisyys onnistua. Meille kävi kuitenkin 10% epäonni. Se 10% onnistui pilaamaan kesän, onnistui melkein pilaamaan meidän parisuhteenkin. Molempien sydämeen sattui niin, ettei tiedetty mitä tehdä. Itkin kauan, niin paljon, että pelkäsin hukkuvani kyynelmereen. Kesä vaihtui syksyksi ja syksy lopulta talveksi, kunnes koitti tämä päivä.

Kaikesta huolimatta kaikki on ihan hyvin. Aika on parantanut haavat, taistelu on tehnyt meista vahvempia. En ole uudelleen raskaana, vaikka ajattelin sen tapahtuvan puolessa vuodessa keskenmenon jälkeen. Kohtu ja syli on edelleen tyhjänä. Olen kuitenkin onnellinen siitä mitä on, tässä ja nyt. Olkoon ensi vuosi armollisempi, tuokoon elämä yllätyksiä ja eniten toivon, että me pysytään vahvoina. En halua luovuttaa.

Tänään kuitenkin aion sytyttää kynttilän meidän menetetylle unelmalle.

kuva: weheartit.com