Nyt on vasta kiertopäivä 11 mutta vatsaa on nipistellyt eilisillasta asti, ovulaatioko? Vai kystako siellä taas ilmoittaa olemassa olostaan.. Jokatapauksessa makuuhuoneen puolella on ollut hiljaista, ihan rehellisesti väsymyksestä johtuen. En ole jaksanut ajatella edes vauvakuumeilua kun olen iltaisin väsyneenä rojahtanut sänkyyn pitkien työpäivien jälkeen. Nyt vapaalla stressi purkautui ja saatiin riitakin aikaiseksi. No jospa se sovinto illalla tapatuisi.
Joulun tulo ei ahdista ihme kyllä vieläkään. Kyllä tässä puolessa vuodessa on tainnut ehtiä täysin sisäistämään ja hyväksymään sen, että toivotusta huolimatta me olemme tänä jouluna kahdestaan. Toivotaan, että ensi jouluna tilanne voisi olla toinen. Nyt ei auta kun olla ja odottaa, elää ja ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti