Olet mitä syöt

En ole koskaan ollut hyvä syömään tai pitänyt ruuasta. En ole siis kulinaristi, joka nauttii makujen maailmasta erilaisten herkkuruokien äärellä. Syöminen on ollut aina se välttämätön paha, tapa pysyä hengissä ja terveenä, myös suuri stressin aiheuttaja.

Siitä kuinka hyvin söin lapsena, en ole varma, olinko nirso vai kaikkiruokainen. Pienikokoinen olen kuitenkin ollut aina, esimerkiksi siskooni verrattuna. Muistan ala- ja yläasteella sotkeneeni lautasen huoneessani ruualla, jonka jälkeen sulloin ruuan pieneen pussiin ja tiputin roskikseen ulos. Näin kotona luultiin, että söin kun tiskiä kuitenkin kertyi. Koulussa en syönyt, join yleensä koulupäivän aikana litran mehua, jottei verensokeri laskisi liikaa.

Aikuisiällä kriisit ja henkinen paha olo on purkautunut syömättömyytenä. Esimerkiksi erotilanteessa laihduin 10kiloa, ihan vain siksi että lopetin syömisen. En pystynyt syömään. 22-vuotiaana painoin 43kiloa, se oli 12kiloa vähemmän kun vuosi tätä ennen. Nyt olen muutaman kilon saanut takaisin.

Edelleen kadehdin ruuasta nauttivia ihmisiä, hyvällä omallatunnolla syöjiä. Itse mietin kuinka paljon olen syönyt tai tulen syömään päivän aikana, hahmotan jopa suurinpiirtein kalorimäärät, tahtomattani. Raskausaikana pakotin itseni syömään, pahoinvointi tuli aina silloin kun edellisestä välipalasta oli yli tunti aikaa. Mukana kulki jatkuvasti hedelmiä, pastilleja, piirakoita ja muita välipaloja. Raskausaikana söin ensimmäistä kertaa vuosiin oikein, riittävästi ja terveellisesti. Ehkä silloin siihen oli niin tärkeä syy, että se peittosi jopa alitajuntaan juurtuneen vääristyneen suhteeni ruokaan. Keskenmenon jälkeen lopetin syömisen jälleen, oltiin taas alkupisteessä.

Nyt lääkärin määräyksestä ruokavalion on oltava monipuolinen ja energiamäärän riittävä. Pakko syödä, että kroppa toimii ja samalla hormonitoiminta pysyy normaalina. Alipaino on tällä hetkellä enää ainoa selittävä tekiä tässä "lapsettomuudessa". Olen alkanut syömään aamuisin aamupalan, töihin mukaan otan välipaloja ja koitan syödä ravitsevan lounaan, kotiin päästyä syön päivällisen ja yritän vielä ahdata itseeni jonkin sortin iltapalan ennen nukkumaan menoa. Kahvin juonti on jäänyt ja tilalle tullut tee, vettä koitan juoda paljon. Myöskin tupakoinnin lopettaminen on onneksi parantanut ruokahalua. Nyt alkaa todellinen taistelu; kumpi on vahvempi, alitajunta, joka laskee kaloreita, vai järki joka tietää että terveellisemmällä syömisellä plussa raskaustestiin voi tulla todennäköisemmin.. Uuta on myös miten paljon kulutan rahaa ruokaostoksiin nyt, verrattuna entiseen. Olen myös hieman hurahtanut supefoodeihin..