Puoliväli

Kierron puoliväli on käsillä. Se tapahtuuko ovulaatio nyt, onko se jo tapahtunut tai tapahtuuko sitä lainkaan on ja sää jäädäkin mysteeriksi. Ovulaatiotesteihin en ole lupaukseni pitäen sortunut. Myöskään tuntemuksista on vaikea päätellä mitään. Vasenta puolta vatsasta vihloo, nipistelee ja juilii muutenkin, johtuen luultavasti siellä möllöttävästä kystasta. Koskaan en ole myöskään ollut hyvä erottamaan ruuansulatatusvaivoja naistenvaivoista. Joten, kuka tietää mikä johtuu mistäkin.

Vaikka en olekkaan jaksanut stressata ovulaatiosta, tai oikeastaan koko kierrosta niin pieni katkeruuden kyynel kuitenkin pääsi taas vierähtämään niihin liittyen. Tuttavapariskuntamme sai lapsen, minulla ja tällä naisella oli vain muutama viikko eroa lasketuissa ajoissa, hän tiesi raskaudestani ja ehdittiin jo vähän miettiä että tullaankohan nököttämään hiekkalaatikolla vieretysten muksujen kanssa. No, hänellä on nyt perhe, pieni tuhiseva vauva sylissä, minulla pelkkä jomottava kysta vasemmassa munasarjassa. Jep, väkisinkin tuntuu siltä että onko tää nyt reilua. Vaikka tiedän, että heistä saattaa tulla onnelliset vanhemmat, hyvä perhe ja kaikkea muuta, silti tiedän että parisuhde, elämäntilanne ja menneisyys ei ole ollut paras mahdollinen lapsen hankkimiselle (ja raskaushan oli tottakai vahinko). No mikä minä olen heitä arvostelemaan, eikä se onni ole minulta pois, mutta silti se sattuu. Se sattuu sellaisella tavalla, että siihen kipuun ei mikään auta. Ei ehkä edes aika. Ehkä se tunne täytyy vain hyväksyä, ja sen kanssa elää.

kuva: weheartit.com