tiistai 5. marraskuuta 2013

Sairas syksy

Keskenmenon jälkeen mulla meni yli kuusi viikkoa ennen kuin ensimmäiset menkat alkoi, ja ne sitten kestivätkin kaksi viikkoa, enemmän ja vähemmän. Kuukautiskierto ei kuitenkaan vielä syyskuun puoleen väliin mennessäkään ollut palautunut normaaliksi.. tiputteluvuotoa, välivuotoa, tuhrua, millon mitäkin. Syyskuun puolenvälin jälkeen mulle iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kammottava vatsakipu oikealle puolelle alavatsaa, hakeuduin päivystykseen, kipu loppui lääkkeiden avulla ja kotiuduin kourassani lähete naistentautien polille. Löydöksenä oli ilmeisimmin puhjennut kysta oikealla, ja edelleen paikoillaan oleva kysta vasemmalla munasarjassa, vatsaonteloon oli vuotanut nestettä. Kohdun limakalvo oli ohut. Lääkäri ilmoitti että mitä ilmeisimmin mun hormonitoiminta oli todella sekaisin. Kierrot ovat pitkiä, välivuotoja esiintyy ja kuukautiset venyvät jopa kaksiviikkoisiksi. Lääkityksenä keltarauhashormoni kierron viimeisiksi kymmeneksi päiväksi. Mitä luultavimmin ovulaatiota, niinkuin ei mitään muutakaan ilman tätä kierron tasapainottamista tapahtuisi. Kerroin kuitenkin että olin plussannut keväällä vasta kiertopäivänä 47 (tätä viikko ennen testi oli negatiivinen) eli ovulaatio ja hedelmöittyminen oli tapahtunut pitkästä kierrosta huolimatta. Niin.. oliko se ihme, kuka tietää.

Nyt näitä ihmepillereitä on popsittu kahden kierron verran, tälläkin hetkellä odottelen vuodon alkamista. Mutta alkaako se? Eilen aamulla nimittäin sain viivanpaikan tai mielikuvitushaamun raskaustestiin. Ajatus raskautumisesta tuntuu absurdilta, mahdottomalta. Enhän mä kuitenkaan mitään lapsettomuus-tuomiota ole saanut, lähinnä antanut sen itselleni.

Kaikki tuo lääkärissä ravaaminen, sorkittavana oleminen ja sen tosiasian kuuleminen että mun, 24-vuotiaan naisen kroppa ei toimi on ollut kolaus itsetunnolle. On vaikea ymmärtää miksi biologisesti luonnollisimmat asiat, kuten kuukautiskierto ja hedelmöittyminen ei onnistu. Mulla ei ole ylipainoa (päin vastoin), en tupakoi, olen aktiivinen ja nuori. Ja silti mun mä vedän hormooneja purkista! Se käy todellisella hyökkäyksellä niin naisellisuuden kun seksikkyydenkin päälle. Olenko mä naisena epäonnistunut?

Kaikista ajatuksista huolimatta tilasin raskaustestejä. Nyt jännitän alkaako vuoto ennen kuin testit kolahtavat postiluukusta, vai onko mahdollista että kaikista epäilyksistä huolimatta nyt olis tärpännyt. Katsotaan.

Loppuun vielä linkki huippuun arvontaan 

kuva: weheartit.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti