Mulle ehdotettiin jo viime keväällä keltarauhashormonin aloittamista pitkien kiertojen tasaamiseksi. Kuitenkin pian plussasin, enkä kerinnyt primolutia aloittaa. Nyt keskenmenon jälkeen se nousi jälleen puheen aiheeksi. Tällä kertaa lääkäri pelotteli kuitenkin hurjilla sivuvaikutuksilla, minkä vuoksi lääkkeen aloittamista olisi harkittava tarkkaan. Oikeastaan annettiin vaihtoehdoiksi lähinnä kärsiä epätasaista kuukautiskiertoa tai hirveetä aknee, päänsärkyä, raivokohtauksia ja turvotusta. Hmmm.. no en valinnut jälkimmäistä "sivuvaikutuslistaa". Kuitenkin kun kaikenmaailman välivuodot ja pitkät kierrot alkoivat raastaa hermojani, naistentautienpolilta lämpimästi suositeltiin hormoonin aloittamista, ja niin minä tein. No, entäs ne kauhistuttavat sivuvaikutukset? Tuliko minusta aknenaamainen turvonnut raivohirviö? Ei tullut. Ensimmäisinä päivinä sain päänsärkyä, mutta se helpotti äkkiä. Turvotusta joo vatsanseudulla, mutta ei mitään kovin ihmeellistä sellaista, ja moniahan turvottaa muutenkin loppukierrosta ennen menkkoja. Ja siinä se, en ole huomannut sen kummempaa vaikutusta mielialaan, ihoon tai muutenkaan yhtään mihinkään niin, että se haittaisi jokapäiväistä elämää.
Ny siist vaan hormoonit naamariin ja odottelemaan kauhunsekaisin tuntein ylihuomista polikäyntiä!
Hei. Löysin sun blogin ja luin heti kaikki tekstit. Itkisin, mutta olen jo väsynyt itkemään. Olen miettinyt omaa blogia jo pitkään, mutta en tiedä tulisko siitä mitään. Sain keskenmenon syyskuussa. Jouduin käymään läpi saman lääkkeellisen tyhjennyksen, viikolla 8, kaksoset. Se oli tähän asti elämäni kamalin päivä. Samalla selvisi että kohdussani on väliseinä ja pari päivää sitten kotiuduin leikkauksesta. Nyt sitten odottelen pari kuukautta kontrollia ja katsotaan miten leikkaus on mennyt. Tulenkohan enää koskaan raskaaksi? Parisuhde on sekaisin. Pää on sekaisin. Olen itkenyt niin paljon, etten tiedä mistä sitä riittää, välillä purskahdan ihan yhtäkkiä itkemään. Mukava lukea tekstejäsi, kun tietää ettei ole yksin näissä tunteissa. Vaikka tietenkään en haluaisi lukea näistä aiheista, koska en toivo kenellekään mitään vastaavaa. On todella katkera olo. Toivottavasti päivittelet jatkossakin ahkerasti! Tsemppiä!!
VastaaPoistaRankka tarina sullakin, ja todella tälläiset kokemukset koettelee parisuhdetta ja mielenterveyttä. Aloitin blogin kirjoittamisen, että saisin purkaa näitä tuntoja johonkin, ei tarvitse jatkuvasti miestä ja ystäviä vaivata näillä samoilla murheilla, mutta nyt on ihana huomata että tästä on myös apua ja vertaistukea muille. Kiitos kommentistasi! Ja paljon jaksamisia ja tsemppiä sinne! :)
VastaaPoista