Tänään sain kuitenkin olla lasten seurassa, tädin roolissa tosin. Seitsemän vanhan ja puolivuotiaan kanssa touhua riitti. Mutta kyllä lapsen hymy, elämänilo ja innostus saa hymyilemään. Saa todella jopa minut onnelliseksi, tämän epätoivon ja kyynisyyden keskellä. Jollainlailla se ehkä valaa toivoa, siitä että ehkä jonain päivänä saan elää äidin roolissa. Ja jos niin käy, olen siitä roolistani ylpeä ja ennen kaikkea kiitollinen.
Tällä hetkellä keskityn rooliini avovaimona, ystävänä, siskona ja kahden ihanan tytön tätinä. Sen on tällä hetkellä riitettävä. Ja kyllähän nämäkin roolit ovat tärkeitä ja rakkautta täynnä.
kuva: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti